Fuji Peloton Team Finland!

Tonin kirjoittaman Fuji Altamira 2.0:n arvostelun jälkeen monelle varmaan nousi mieleen kysymys, että mistäs ihmeen tiimistä tässä mahtaa olla kyse. Noh, availlaan asiaa hieman näin tiimin jäsenen silmin.

Kyseessä on sii lyhyesti ja ytimekkäästi nuorista pyöräilijöistä koostuva pyöräilyjoukkue, jota on tukemassa Tampereella sijaitseva Peloton-pyöräilykauppa ja pyörämerkki Fuji. Tiimin toiminta painottuu astetta enemmän maastopuolen kisoihin, mutta maantiellä ajetaan täysiä tietenki kans.

Tiimiin kuuluu siis Picarosta Valtteri Repo, Toni Tähti ja Jaakko Sorvisto. Seurana tulemme siis edelleen edustamaan CC Picaroa, mutta samalla myös edustamme tiimiämme. Pelotonin tuki on ollut arvokasta ja se varmasti antaa meille entistä paremmat mahdollisuudet menestyä tulevan kesän karkeloissa. Ainakin pyörät alkaa olla nyt jokaisella viimeistä huutoa sähkövaihteineen, joten toivottavasti kausi jatkuu samaan tahtiin kuin Valtterin eka kisa Hirvensalossa!

Maantiekauden avaus Turuus

Tulipa aloiteltua tämän kauden maantiekarkelot perinteisissä Simon muistoajoissa ja TS-korttelissa. Viime vuonna olin elämäni ensimmäisissä maantiekisoissa juuri Simon muistoajoissa, ja sieltä on jäänyt hyvät muistot, olinhan kilpasarjan 3. Tänä vuonna lähdin erittäin epävarmana omasta kunnostani viivalle, koska viime aikoina on tullut väännettyä lenkkiä lähinnä yksin.

Lähdin lauantaina Simon ajoihin hyvällä meinigillä ja olinkin alkukierroksilla aktiivisesti mukana tykittelyissä, tavoitteena tuottaa kipua itselleni ja ennen kaikkea muille. No. Hatka lähti ja en ollut mukana. Mukana hatkassa oli ainakin TWD:n Rossi ja ilmeisesti V8:n Leppänen ja joku muu. Tässä vaiheessa pääjoukossa oli sitä perus puolilämpöstä yrittämistä TWD:n torpatessa iskut ja himmaillessa vauhtia. Hatkakin ilmeisesti hajosi ja kärkeen jäi yksin Rossi. Tässä vaiheessa iskin yksin irti ja yllättäen kukaan ei tullut mukaan. Jauhoin sitten yksin puoli kierrosta ja sain Rossin mäen päällä kiinni. Tässä vaiheessa ajettu oli 25km 72km:n kisasta. Seuraava puoli tuntia vedettiin Rossin kanssa vuorovedolla ja ero pääjoukkoon kasvoi reiluun minuuttiin. Sitten saimme seuraa TWD:n pyöräsuunnistusjumala Pökälästä, TuUl:n Simolasta ja Alpha Balticin Martins Savickiksesta. Veto jatkui tasaisena, eikä kukaan juuri lusmunnut ja ero pääjoukkoon kasvoi pariin minuuttiin kun kisaa oli jäljellä enää pari 4km:n kierrosta. Vikalla kierroksella ensin iski Rossi ja viimeiseen mäkeen iski Savickis ovelasti sisäkurvista pyörätien kautta. Simolan kanssa myöhästyimme tästä ratkaisevasti ja ero kasvoi kärkikaksikkoon 10-15 metriin. Pökälä kuittasi lopussa Balttian pojan ja minä onnistuin kampeamaan itseni Simolan ohi kolmanneksi.

Mukana olivat Picarosta myös Mikko Kejo ja Tero Pusa, Mikolla meni rengas kisan puolivälissä ja kiekon vaihtamiseen mennyt aika pudotti miehen pääjoukosta, johon ei enää ollut paluuta. Terollakin meni lopussa rengas, mutta hän pääsi linkuttamaan maaliin asti pääjoukon hännillä.

Sunnuntain TS-korttelit olivatkin sitten uusi kokemus meikäläiselle. Alussa tuli tykiteltyä taas ja yritettyä moneen otteeseen irti, mutta iskut olivat pehmeitä eivätkä johtaneet muuhun kuin omien jalkojen tyhjentymiseen. Jossain vaiheessa irti pääsi (ilmeisesti pääjoukon kärkipäässä sattuneen kolariin takia?) 8 miehen hatka jossa olivat Pökälä, Savickis, Chebicin Eskelinen, V8:n Hiltunen ja Järvinen sekä Velocitorin Nurmi ja CK Masterin Mansner. Hatkassa veto toimi ilmeisen hyvin eikä sitä enää tavoitettu. Minulta meni kumi 36kierroksen jälkeen ja siirryin katsomon puolelle. Hatka pääsi kilometrin radalla jo niin lähelle pääjoukkoa että koko pääjoukko otettiin sivuun kierroksella 45. Hatka meni puoliksi loppupään välikirien seurauksesta ja lopulta Pökälä hoiti homman suvereenisti kotiin vahvalla kierroksen kirillä. Savickis oli 2. ja Eskelinen 3. Tero oli 18. ja Mikko 31. molemmat tulivat pääjoukossa maaliin.

Allekirjoittaneella tuloksissa lukee dns, koska unohdin tehdä lähtökuittauksen… Heh, mitä tupilointia. Olin niin keskittynyt ennen starttia pääsemään eturiviin että tällainen pikku muodollisuus unohtui…

Tälläinen oli kauden avaus. Lauantain kisa meni loistavasti ja on osoitus siitä että talven aikana on tehty virheiden lisäksi myös ilmeisesti jotain oikeinkin. Ensi viikonloppuna Hyvinkää. Pysykää kanavalla. Hyvää yötä!

-Valtteri

Fuji Peloton Team Finlandin kalustoesittely osa 1

Fujiteam ajaa kaudella 2012 Fujin Altamira 2.0 di2 maantiepyörällä.

Hienoimpana osana pyörässä on Shimano Ultegra Di2 sähkövaihteet. Sähkövaiheet ovat yleistymässä maantiepyöriin kovaa vauhtia ja tulevaisuudessa luullakseni suurin osa maantiepyörien osasarjoista on sählökäyttöisiä. Ensimmäisen kerran kun pääsin testaamaan sähkövaihetita fiilikseni olivat: WOW uskomattoman tarkka vaihto ja nopea. Vipua ei tarvitse painaa kuin vaikka pikkurillillä. Niin helppoa vaihtaminen siis on. Etuvaihtajankin! Vaihteistossa henkeäsalpaavinta onkin juuri etuvaihaihtajan toiminta. Niin helposti ja vaivattomasti se käy. Näitä sähkövaihteita käyttäessä on fiilikset olleet hienot ja enää en haluakkaan siirtyä takaisin enää vanhanaikaisiin vaihteistoihin. Näitä jäädään nyt todellakin odottamaan myös maastoon saapuviksi. Maastossa näille sähkövaihteille on todellakin paikkansa. Kun voiman siirto menee mutaiseksi, niin vanhanaikainen vaijeri vaihde menee tukkoon ja ei siirry enää hyvin rattaalta toiselle. Sählövaihteessa taas sählömoottori siirtää vaihtajan tarkasti ja voimakkaasti omalla paikalleen välittämättä mudasta ja liasta.

Pyörän sielu, eli runko on tyylikkään näköinen ja upeasti toimiva. Runko on hyvin kiertojäykkä ja vastaa kireihin herkästi, viemättä voimaa notkumisella. Mikä rungosta tekee todella hyvän on se, että runko on yhtäaikaa myös jäykkä, että mukava. Voisikin sanoa, että pyörä on mukavin ja jäykin maantiepyörä mitä minulla on koskaan ollut. Keula on kanssa hyvin jäykkä ja suodattaa tärinöitä erinomaisesti. Keula ohjaustanko kombinaatio suodattaa hyvin käsiltä tärinät ja ajaja voi laittaa kaiken energiansa etenemiseen. On hienoa huomata, kun repii putkelta isoja mäkiä voimalla, niin kuinka hyvin pyörä vastaa voimaan. Jos pyörää vertaa entiseen maantiepyörääni, niin sen keskiö notkui monta senttiä voimalla ajaessa. Fuji Altamira 2.0 ei juuri lainkaan. Voidaankin sanoa kiertojäykkyyden olevan erinomaisella tasolla. On hieno huomata kuinka Fuji on pystynyt tekemään yhtäaikaa niin mukavan pitkien lenkkien pyörän, kuin kisakireän kiripyörän ja kaiken siltä väliltä yhteen pakettiin.

Kun on paljon hyvää, niin täytyy myös sanoa jotain vähemmän hyvää. Nimittäin pyörässä tulleet kiekot ovat aika raskaat. Raskaus voi kyllä toisaalta olla hyväkin asia varsinkin jos on kisakiekot erikseen joilla tykittelee kisat. Näin ollen vähän raskaammat keikot treeneissä saa aikaan mukavan tunteen kisoissa kun laittaa kevyet hiilikuitu tuubit alle. Tulee tunne, että nyt pyörä liikkuu ja kovaa. Kiekkojen raskaus ei muuten haittaa kuin kiihdyttäessä ja ylämäissä. Tasasella pyörä kulkee vaivattoman kevyesti. Alamäessä raskaimmilla kiekoilla taas saa kerättyä hurjasti vauhtiä, mikä on aikas siistiä. Kiekkojen raskaus kompensoituu kyllä täysin sillä, että ne ovat supermukavat ajaa! Kohtuu jäykät ja suodattavat hyvin epätasaisuuksia ja antavat tasaisen kyydin joka olosuhteessa.

Olemme Sorviston Jaakon kanssa nyt Jyväskylässä CCPicaron leirillä pyörät saavatkin oikein tulikasteen tulevina päivinä. Tänään ajoimme kevyen 2.5h lenkin ja lenkin loppupuolella satoi vettä ja tiet olivat kuraiset ja kyllästettyinä sepelillä. Pyörät selvisivät lenkistä mainiosti ja mitään rengasrikkoja ei sattunut vaikka sepeliäkin tuntui oleva aikas lailla paljon.  Jarrutkin pyörissä toimivat vallan mainiosti PariisiRoubaixin tapaisessa kuravellissä. Pitoa riitti ja pyörä taipui mutkiin kunniakkaasti  ja tuli ketterän vakaasti ulos saavuttaen jo muutamalla polkaisulla äärimmäisen kovan nopeuden.

Huomenna, lauantaina onkin luvattu oikein kunnon räntä ja vesisadetta. Saas nähdä miten pyörät selviät loska rallista, kun tarkoituksena on mennyt keuhkoja ja reisiä runtelevaa MK:ta Linimentti tulee tarpeeseen, sillä keväiset vesisateet ovat yllättävän kylmiä. Tarkoituksena on siis laittaa pyörät oikein kunnon testiin ja katsoa kuinka niiden käy. Muutaman sadan kilsan jälkeen luottamus pyörään on mainio ja uskon pyörän selviävän loistavasti kovasta kelistä. Saas nähdä ketkä Picaron aktiivit uskaltautuvat huomenna viivalle taistelemaan Fujeja vastaan. Luulen, että fujeilla taitaa olla nyt miesylivoima.

Sunnuntaille on luvattu hienoa keliä ja silloin onkin oikein hyvä päivä nauttia kuivasta maantiestä mukavalla pyörällä.