Sykemittaritestiä

Ensimmäisen oman sykemittarini hankin 2008. Se oli Suunnon T4 ja tietenkin sitä vika-altteinta mallia. Omani on käynyt jo kolmesti takuuhuollossa ja on taas ruvennut reistailemaan ja näyttää sykkeet aivan miten sattuu. Tämän tappelun innoittamana Jaakko tarjosi minulle Garminin forerunner 310xt:n testiin. Olen nyt käyttänyt kyseistä mittaria kaksi viikkoa ja olen aivan myyty.

Testilaitteet, eli Suunto T4 ja Garmin 310xt

Kliseisesti plussat ja miinukset laitteista:
Suunto T4
+kooltaan näppärä, voi käyttää hyvin myös kellona
+hinta (maksoi aikanaan satkun tms.)
-ei sisäänrakennettua GPS:ää eikä korkeusanturia
-surkea ranneke, olen omani nitonut, ettei se pääse löystymään
-syö paristoja
-sykesignaali heikko, kellon pysyttävä vartalon etupuolella ja varsin lähellä sykevyötä. Venytellessä monesti kello menee liian kauas tms ja sykesignaali katkeaa
-ongelmat sykevöiden kanssa, nyt menossa muistaakseni neljäs eri sykevyö.
-epälooginen käyttöliittymä ja painikkeiden tiedot printattu kellon pohjaan! (tämä vika korjattu seuraaviin malleihin)
-sykedataa ei saa ulos mittarista
-yhden päivän treeneistä näkee vain kaikkien päivän aikana tehtyjen treenien maksimisykkeen, ei erikseen jokaisesta pätkästä, mitä mittari on ollut päällä. Esimerkiksi jos tekee vetoja, niin niistä näkee jokaisesta keskisykkeen mutta ei erikseen jokaisen vedon maksimisykettä.
-näytöltä on helppo lukea vain syke, muu data on varsin pienellä

Tässä näkee näyttöjen eron. Suunnon pieniä tietokenttiä on vaikea vauhdissa lukea.

Sykevöiden mallit ovat hieman erilaiset. Molemmat ovat mukavia ja pehmeitä. Garmin on kuitenkin lukkomekanismiltaan parempi ja mokkulan muotoilu parempi.

Garmin forerunner 310XT
+täysin kustomoitava näyttö, 1-4 tietokenttää ja ne ovat itse valittavissa
+looginen käyttöliittymä
+todella voimakas sykesignaali, olen käynyt pelaamassa sählyä jättäen mittarin kassin päälle. Tällöin mittarin ja vyön välillä on ollut parikymmentä metriä välimatkaa parhaimmillaan. Eikä ole sykekäyrä katkeillut.
+datan saa koneelle ja tiedonsiirto on nopeaa sekä helppoa (tikku koneessa ja ohjelma päällä, niin data siirtyy heti, kun kone havaitsee mittarin. Käytännössä siis heti lenkiltä tultua, jos mittari vain on vielä päällä)
+sykekäyrät ovat hyvä lisä ja niiden kanssa saa treenit analysoitua paremmin
+tarkka GPS
+ladattava, akkukesto gps-tilassa noin 20h
+merkkiäänet ja värinä
+kasapäin lisälaitteita ja -tarvikkeita saatavilla (ANT+ tuki, erilaiset pidikkeet pyöräilykäyttöön jne)
+tukeva ranneke
-ei barometristä korkeusanturia, joten korkeuskäyrissä voi olla pientä heittoa
-hinta
-kello on valtava muihin sykemittareihin verrattuna
-ei mikään kaunein mittari väritykseltään

Kokoeroa on

Ohukainen ja paksukainen

Garminista jäi todella hyvä maku testin jälkeen. Paluuta entiseen temppuilevaan Suuntoon ei ole. Vaikka kaikenlaiseen testiin tuli mittari laitettua, niin silti monta ominaisuutta jäi testaamatta. Kyseinen Garminin mittari on tehty multisport-käyttöön, erityisesti triathlonisteille. Laitteen kanssa voi uida ja siinä on eri tilat juoksuun, pyöräilyyn, uintiin ja myös tila "muut lajit" esimerkiksi hiihtoon käytettäväksi. Garmin vakuutti tarkkuudellaan, helppokäyttöisyydellään ja kustomoitavuudellaan. Jos siis haluaa hyvän treenikaverin, kaipaa GPS-ominaisuuksia ja vedenkestävyyttä, niin Garminin tarjonta kannattaa katsastaa. Varoitan vain, että jos laitteita pääsee testaamaan, niin ne voivat viedä mennessään. Niin kävi myös allekirjoittaneelle, joka tilasi 310xt:n seuraajan, 910xt:n. Siitäkin tulee aikanaan juttua, kun käyttökokemuksia olen saanut kerättyä.

Aika-ajopyörä kesäksi

Lähtötilanne oli se, että olin harkinnut aika-ajopyörän kasaamista tai ostamista valmiina tulevien kesien koitoksia varten. Pyörää tarvitsen peesikieltoisiin triathlonkisoihin aika-ajojen ohelle. Tämän lajirajat ylittävän lähtötilanteen takia pyörä aiheutti jonkinverran päänvaivaa, kun triathlonissa rajoituksia ei juurikaan ole rakenteellisten ratkaisuiden suhteen, toisin kuin virallisissa pyöräkisoissa. Valmiista paketeista pohdin pitkään triathlonspesifisten, UCIn säännöt romukoppaan heittävien pyörien ja UCIn säännöt täyttävien pyörien välillä. Ajattelin, että olisin hankkinut pyörän alennusmyynneistä kauden päätyttyä 2012. Mutta marraskuussa 2011 kuulin tutultani Heinolasta, että eräs itseni kokoinen tempokuski olis vaihtamassa kalustoaan ja myisi vanhan huippurunkonsa minulle sopivaan hintaan. Tämä runko oli vuoden 2009 Isaac Joule Aerotic, jota oli pidetty kuin kukkaa kämmenellä. Rungon nopeus on testattu edellisen omistajan toimesta ikäluokkasarjoissa.

Kaupat syntyivät hyvin lyhyellä miettimisajalla ja alkoi armoton alennusmyyntien kyttääminen osien löytämiseksi. Osia ostellessa en ajatellut painoa ollenkaan, ainoastaan hintaa ja käytettävyyttä laadun ohella. Tästä syystä hyllyyn jäi kevennysosat ja mallistojen kärkipään osat, kuten sähkövaihteet jne. Ainoa rajoite oli, että osien olisi oltava sallittuja myös virallisemmissa kisoissa. Osiksi valikoitui pääasiassa Ultegraa ja sitä mitä vastaan tuli.Tässä on osalista kaikessa kauneudessaan:

Runko&keula: Isaac Joule Aerotic
Jarrut: Shimano Ultegra, jarruvaijerit Shimano
Jarrupalat: SwissStop "yellow king"-seos
Etu- ja takavaihtaja: Shimano Ultegra + Tacx kuulalaakeroidut rissat
Vaihdevivut: Shimano Dura Ace
Jarrukahvat: Sram TT
Kammet: 172,5mm FSA SL-K Light 53/39 FSA Megaexo-laakerilla
Polkimet: Time iClic carbon
Ketju: Dura Ace
Kiekot: Planet X 50mm tuubikiekot Ultegra-kasetilla
Renkaat: edessä Schwalbe Ultremo, takana Continental Sprinter
Ohjaustanko: 3T Aura, stemmi Bontrager RXL 100mm
Satula: Vision Trimax
Pulloteline: Profile Design
Tankoteippi: Sram

Painoa Iisakiksi ristitylle pyörälle tuli ajokuntoisena henkilövaakaa käyttäen noin 8,6kg. Varsin kevyt aika-ajopyöräksi siis, vaikka kevennyspalikoita ei tuo ole nähnytkään. Jos vielä haluaa hifistellä, niin taakse voisi jostain metsästää levykiekon ja eteen korkeampiprofiilisemman kiekon. Mutta nykykunnossa pyörä on jo varsin nopea ja hiilikuitupitoinen.

Rakentelukuvia:

Vaijerinkuoret piti luonnollisesti valita pyörän värin mukaan

Takavaihtaja sai alkuperäisten tilalle kuulalaakeroidut rissat

 Loppuun vielä kuva koko komeudesta:

Pientä hienosäätöä on vielä kesäksi tulossa. Satula nimittäin saattaa vielä vaihtua ja tangon väliin tuli vielä Profile Designin aeromallinen juomapullo. Vielä kun tiet sulaisivat niin, että pääsisi ajamaan muuallakin kuin trainerilla. Projektista voi vain todeta, että budjetti piti varsin hyvin, vaikka nälkä meinasi taas kasvaa syödessä.

Huippupyöräilijän talviharjoittelua

Vitsi, vitsi. Ihan omia reenejä vaan...


Kerron tässä nyt viimeisen kahden viikon touhuista, kun olen
taas päässyt harjoittelun makuun polvivaivojen ja flunssan jälkeen. Polven
rikoin jouluna Espanjassa, kun saatoin hieman innostua kylmiltään ajamaan
liikaa heti leirin alussa. Mies on niin heikko, ettei paikat kestä kevyttä
500km/3pv aloitusta. Tästä tyhmyydestä on nyt tullut kärsittyä alkuvuosi, mutta
nyt näyttää taas hieman valoisammalta. Olen nyt tämän pari viikkoa käyttänyt Jukka Isotalolta lainaksi saamaani Back on Track polvitukea, joka on ilmeisesti
auttanut. Olen pitänyt sitä jalassa käytännössä 24/7, ja varsinaisia kipuja ei
ole ollut, tosin nyt viimeisimpinä päivinä on ollut jotain pieniä tuntemuksia,
mutta lepoa koneeseen ja sitten lisää määrää, niin kyllä siitä taas lähtee.
Tässäpä pientä päiväkirjan poikasta:

ma 20.2 tiellä 60km/2.35h kevyt, edellispäivänä tuli
nitkahdettua

ti 21.2 juoksu 3km +puntti 3x8 toistoa jaloille: takareidet,
prässi ja kyykky. kyykyssä painot 80,90,100kg, viime vuonna meni parhaillaan
85kg

ke 22.2 tiellä 65km/3.02h kevyt, vika 1.30h vastatuuleen ja
satoi jäätä. Järki kaukana…

to 23.2 tiellä 86km/3.12h josta 3x20min vk
1. 158/171bpm 29,4km/h
2. 164/177bpm
31,1km/h
3. 168/176bpm 31,9km/h, hyvä kulku ja kivaa oli

pe 24.2 tiellä 44km/1.51, aamulenkki ennen aamupalaa ja
kouluun menoa

la 25.2 maastossa 58km/3.39h sellaista semikinnausta koko
ajan, aika raskas setti

su 26.2 tiellä 95km/4.10h vajaa 3h ajoa alle, sitten 1h
vk:lla. 28,0km/h viimeiset 25min järkyttävä vastatuuli.

yhteensä 411km ja n.
19h, puntilla olosta ei tule minuutteja/tunteja, kun se on suurimmaksi osaksi
palauttelua. Ihan hyvä viikko, vältin ylilyönnit, mikä on positiivista.

ma 27.2 maastossa 35km/2.26h kevyt, polut oli hyvässä
kuosissa, oli vaikeaa yrittää ajaa kevyesti.

ti 28.2 15min verr. jollain etäisesti kuntopyörää
muistuttavalla laitteella + puntti. Sama setti kuin viimeksi (=aina), kyykyssä
painot 90,100, 110kg. Ennätykset paukkuu… :D + juoksu 2km. Olin Tampereen
GoGolla tutustumiskäynnillä, eli kuuntelin aluksi 10min propagandaa ja pääsin
sitten ilmaiseksi sisään. Hyvä setti.

ke 29.2 maastossa 30km/1.58h kevyt keskisyke 133

to 1.3 tiellä 113km/4.52h, josta 2x20min vk
1. 29,4km/h 165/173bpm
2. 28,0km/h 167/180bpm nihkeää, kävin lopussa poluilla, pehmeää.

pe 2.3 tiellä 90km/4.15h kevyt eka 2,5h vastatuuleen, oli
taas huumori koetuksella. Tiet märät, kengät märät ja vaatteet märät. Onneksi
oli palautuskarkit… 128/160bpm

la 3.3 tiellä 22km/1h kevyt aamulenkki ennen lähtöä
Pohjanmaalle kummitädin ja kummisedän häihin.

su 4.3 lepo

yhteensä 292km ja n. 15h


Tällä sabluunalla jatketaan, eli käytännössä kuormittava
päivä ja kevyempi päivä vuorotellen ja viikonloppuna sitten pitkää ja kovaa. Puntin lasken kuormittavaksi. Meikäläisen reenit ei ole mitään salatiedettä.
Kausirytmitys on sellainen että ensin ajetaan paljon, ja sitten ajetaan paljon
ja kovaa, ja kesällä poimitaan marjat. Paljon ajaminen tarkoittaa minulle sitä,
että ajaa niin paljon kuin jalat kestää, usein kyllä tulee ajettua enemmänkin...
Kaikki lenkit tulee ajettua maasturilla, koska cycloa en omista.


-Valtteri