Tähtisadeajot ja maratonin SM kisat takana. Tässäpä raportit molemmista kisoista:
Tähtisadeajot:
Tämä oli jo neljäs kerta, kun osallistun Tähtisadeajoihin. Olen osallistunut jokaiseen Tähtisadeajoon. Listaankin Tähtisadeajot yhdeksi Suomen parhaimmaksi kisaksi, siitä syystä, että kisareitti on minulle hyvin mieluinen: Paljon kovavauhtista ajamista nopeilla poluilla ja teillä. Myös kallioplanetaarion tunnelma on aivan loistava.
Kävin aikaisemmin viikolla kiertämässä reittiä läpi ja suunnittelin taktiikkaa kisaan. Olihan uutuutena tälle vuodelle Jalas kiri, jossa on hyvät palkinnot. Päätin laittaa tavoitteeksi voittaa tämän jalaskirin. Jalaskiri oli merkattu salaiselle osuudelle alle 20km sisään startista. Näin ollen ei voinut oikein tietää missä kohti kiri on. Reitti oli hyvässä ja nopeassa kunnossa. Uusittu reitti oli myös hyvä ja tykkäsin siitä oikein paljon. Fiilikset olivat siis huipussaan kisaan valmistautuessa.
Kun kisa sitten vihdoin lauantaina koitti oli fiilis katossa. Hieno keli ja hyvä tunne jaloissa olivat hyvä juttu kisaan startatessa. Kisa lähti liikkeelle rivakasti Tuikan mennessä repimään keulille.
Tämän jälkeen vauhti hieman tasaantui ja keulilla oli joku nuori poika reppu selässä vetämässä porukkaa isolla tuumalla. Vauhti oli kovaa vaikka pojalla ei ollut edes lukkopolkimia. Poika veti pitkän siivun kovaa, kunnes ensimmäiseen mäkeen annoin lämää. Muut tulivat kyllä perässä ja välittömästi mäen päältä Rissanen hyökkäsi cyclollaan pitkään alamäkeen. Vauhtia oli melkein 70km/h ja oli vaikea päästä peesiin 39/11 välityksellä.
Peesiin kun pääsin niin sitten ei tarvinnut kuin antaa rullata. Tämän jälkeen tuli tiukka käännös vasemmalle ja siitä alkoikin kisan ensimmäinen pidempi nousu. Nousu oli hiekkatietä. Rissanen iski jälleen tähän nousuun ja lähdin perään. Muu porukka kyllä tuli perässä myös. Nousun jälkeen oli pieni alamäkipätkä hiekkatietä, kunnes tuli tiukka kurvi oikealle ensimmäiselle polkupätkälle. Hyökkäsin polulle keulassa ja painoin kaasun pohjaan. Polku oli aluksi tasaista ja sen jälkeen alamäkeä. Polku oli aika lyhyt ehkä n.200m jonka jälkeen alkoi metsäautotie. Metsäautotielle saavuttaessa katsoin taakseni ja siellä näkyi vain Sorvisto parin kymmenen metrin päässä. Vähän ajan päästä saimme seuraa myös Tuikasta ja pyöräsuunnistaja Juho Saarisesta. Yllättäen muita ei sitten näkynytkään pitkilläkään suorilla takana. Ajettiin siinä sitten rentoa vuorovetoa, kunnes alkoi ensimmäinen pitkä polkuylämäki. Olin suunnitellut jo aiemmin viikolla että tähän mäkeen isken niin paljon että muut eivät pysty seuraamaan. Oli vielä aika epävarma olo itsellä, kun ei kisan aikana vielä ollut kertaakaan joutunut ajamaan aivan täysiä, että miten kulkee. No iskin siihen mäkeen sitten ja muut kuulostivat tulevan perässä. Onneksi mäki oli niin pitkä n.1km ettei peliä ollut menetetty vielä. Jatkoin ajamista ja melko huipulla eroa ei ollut kuin pari metriä takana tuleviin. Mäen päällä päätin vetää putkelta kunnon kirin tasaisemmalle osuudelle hiukan ennenkö alamäki alkoi. Sainkin kirin ansiosta eron kasvamaan ehkä jopa alle 20metriin. Alamäessä kuulin vielä toisten äänet perästä, mutta sitten kuin olin alamäen saanut laseketella jalka suorana niin kone alkoi käynnistyä. Polulta poistuttaessa ei ero takana tuleviin ollut kuin 20m mutta kun kone käynnistyi niin alkoi myös pyörä kulkea.
Annoin reilusti hanaa ja takana tulevat eivät saaneet eroa supistettua. Sen jälkeen kiristin vielä vauhtia osuuksille, missä takana tulevien näköyhteys alkoi minuun katketa. Tiesin, että takaa-ajo halut alkaa hiipua siinä vaiheessa kuin ei enää näe edellä menevää. Jatkoin paahtamista tempoasennossa kohti Jalaskiriä.
Meno alkoi maistua aina vain paremmalle. Lopulta saavuin Jalaskiriin, joka oli sitten laitettu hevostalleille. Piti vähän tuuletella kirin voittoa.
Kirin jälkeen aloin vain ajaa omalla mukavuusalueella ja odotella, että jos saisin vetoapua kohta alkavalle pidemmälle tieosuudelle. Muutama kilometri ennen pidemmän tieosuuden alkua takaa alkoi kuulua vain hirveää huutoa. Mitään en saanut selvää, mutta kun taakse katsoin niin Tuikkahan se siellä näytti tulevan. Vielä kun oli polkua jonkun verran jäljellä niin päätin lisätä hieman vauhtia ettei Tuikka olisi tullut heti kiinni ja olisi vähän väsynytkin siinä samalla. Polkuosuuden loputtua tulin asfaltille ja siinä Tuikkaa odotellessa piti vähän kameramiehille pelleillä keulimalla.
No ajettiin siinä sitten Tuikan kanssa asfalttia ja piti vähän kokeilla Tuikan kuntoa yhteen mäkeen. Vedin mäen rennonkovaa vauhtia ylös ja mäen päällä vielä ajoin putkelta niin Tuikka näytti aika kärsineen näköiseltä. Piti vain testata, että millaisessa kunnossa Tuikka on mahdollisten loppukiritilanteiden varalta, vaikka seurakavereita ollaankin ja vuorovedolla edettiin. Pian kävikin ilmi ettei Tuikka tahdo pysyä mukana ylämäissä millään. Tuikka vain kehotti minua ajamaan hiljempaa ja hiljempaa, että olisin huomisessa XCM-SM kisassa hyvävoimaisena. Tottelin sitten kokenutta kehäkettua, vaikka olisi niin tehnyt mieli vain tiputtaa Tuikka mäkeen ja ajaa kovaa maaliin.
Ajettiin Tuikan kanssa sitten toista kierrosta vajaaseen puoliväliin kahdestaan, eron ollessa taaksepäin hyvin turvallinen. Vauhti oli kyllä todella kevyttä ja kun kulkee niin olisi tehnyt mieli ajaa täysiä. No sitten kun toista kierrosta oli ajettu siihen vajaaseen puoliväliin, niin takarenkaasta kuului Tähtisadeajoista tuttu Psiiiiiiiiiii..... Sama mikä pilasi viimekin vuonna mahdollisen Tähtisadeasjojen 60km voiton. Juuri samanlailla rengas sitten tyhjeni hiekkatiellä, kuten viimekin vuonna. No ei voinut mitään. Tuikka sitten siihen vastasi jotain, että: "näin tässä sitten kävi". No niin kävi. Kaivoin taskusta sitten sisärenkaan ja heitin paikoille. Renkaan vaihdossaq aikaa meni aikalailla tasan 5min. Täytisi vähän harjoitella. Siinä sitten tuusaamisen aikana tipuin n. sijalle 9. Kaipaamani täysiä ajo siis alkoi. Neljä kuskia tuli aika nopeasti kiinni. Vähän ajan päästä saavutin jo Rissasen. En jäänyt peesiin vaan jatkoin täysiä ajamista. Rissanen jäi vetämään muita takanatulevia. Ylämäissä kasvatin eroa ja tasaisella ja alamäissä Rissasen vetämä porukka sitten tuli aina kiinni. Jäljellä oli vielä yksi polkupätkä, johon ajattelin panostaa. Sössin sen pätkän aika pahasti ja sen pätkän jälkeen loppumatka olikin asfalttia ja hiekkatietä. Asfaltilla ajoin sitten Rissasen ja kumppaneiden kanssa porukassa. Juuri ennen ilomäen nousua tulikin aika yllättäen Juho Saarinen selkäedellä vastaan ja tajusin että nyt on mahdollisuudet olla kolmen joukossa. Vedetiin Rissasen kanssa Ilomäki rinta rinnan ja sen jälkeen hetki vuorovetoa. Sitten avasin pellit jokaiseen Ilomäen jälkeiseen nousuun ja huomasin, että Rissanen jää aina nousussa ja saavuttaa alamäessä. Äkkiä tajusinkin että nyt pitää ajaa pellit auki sekä ylä- että alamäet. Ero alkoi kasvaa ja kilometri ennen maalia, ei Rissasta ei enää näkynyt. Vihdoin sain huokaista helpotuksesta ja ajaa maaliin kolmantena. Olo oli kyllä aika tyhjä maalissa. Jouduin siis joka tapauksessa ajamaan kisan melkein alusta loppuun täysiä. Melko todennäköinen voitto kyllä karkasi käsistä, mutta ehkä oli hyvä niin, sillä nyt Tähtisadeajojen voiton metsästys saa jatkua. Ensi vuonna uusi yritys! Kisasta jäi kuitenkin loppupeleissä todella hyvä maku suuhun, vaikka rengas meni. Voitinhan Jalaskirin ja sain palkinnoksi jo toisen Tähtisadeajoista voittamani pyöränkuljetustelineen auton katolle. Myös salmiakkia irtosi.
Kuvista kiitos Lasse Vuorelle!
XCM-SM
Maratonin SM kisoihin starttasin hiukan epävakaisin fiiliksin. Koko viimeyön kävin hirveillä ylikierroksilla Tähtisadeajojen maksimi ajon jälkeen ja nukuinkin koko yönä jopa 3 tuntia, tunnin jaksoissa. Palautuminen ei siis ollut sitä mitä olin odottanut. Herätys oli klo 04:30 ja aamun testilenkin perusteella jalat olivat kohtuullisen hyvän tuntuiset. Todellisuus oli kuitenkin toinen. Lämmiteltäessä jo huomasin, että ei saa isoja watteja helposti irti. 300watilla tuli kyllä ajettua helposti, mutta enempää ei vain irronnut sitten millään. Ajoin ensimmäisen kierroksen kulomäkeen kärjen mukana. Kulomäessä ei vaan saanut tarvittavaa wattimäärää, että se olisi noussut rennosti. Ekalla kierroksella se meni ajamalla ja toisella ja kolmannella jouduin taluttamaan jyrkimmän kohdan. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että edellispäivän Tähtisadeajoissa pitkät mäet nousivat suhteellisen kivuttomasti 500watilla, mutta nyt en saanut isoimpaan ja pisimpään mäkeen 300wattia enempää tehoa. Oikeastaan pystyin ajamaan 300watilla kokoajan, mutta enempää ei meinannut saada millään irti. Ajo ei tuntunut, edes pahalta, mutta ei vaan saanut kampea pyörimään riittävän kovaa. Saatiin kuitenkin kärkiletka kiinni ja pystyin ajamaan kärjen mukana vielä Kulomäen esinousuihin saakka kunnes tipuin. Sen jälkeen saikin ajella yksin aina toisen kierroksen loppuun saakka kun takaa tuli jo rengasrikon ekalla kierroksella kärsinyt Jussi Veikkanen. Ajettiinkin Veikkasen kanssa vuorovedoilla aina kulomäen esinousuihin saakka, missä tipuin nyt jo toistamiseen. Saatiin kuitenkin Veikkasen kanssa ajaessa tehtyä lisää eroa takana tuleviin ja pienennettyä edellämeneviin. Kulomäessä näkyikin jo seurakaveri Jussi Laurila ja vähän ajan päästä ajettiinkin Laurilan kanssa vuorovetoa. Viimeisellä polkupätkällä Laurila tippui ja ajoin sitten vain tempoasennossa maaliiin sijalla 14. Eihän tuollainen sijoitus tyydytä varsinkin kun edellinen päivä oli huippupäivä, mutta tiesin sen että seuraavana päivänä voi kulku olla kehnoa, kun edeltävänä päivänä on ajettu reilu 2h kisa täysiä.
Mutta ihan tyytyväinen saa olla viikonloppuun. Tästä on nyt hyvä jatkaa kohti Teivossa olevaa maratoncupin finaalia. Siellä täytyy olla iskussa!
