Pyöräilymatka Gran Canarialle.

Vielä kun viime vuoden lopulla suoritettu "räntäpakolaismatka" Gran Canarialle on tuoreessa muistissa, niin kirjoitan muistoja talteen tähän blogiin matkakertomuksen muodossa.
Tarkoituksena oli tehdä matka vähillä kustannuksilla. Monesti ajatellaan, että pitää olla hyvä ja hieno majoitus. Minä olen työelämäni aikana viettänyt niin monta yötä viiden tähden hotelleissa eri puolilla maailmaa, että sellaisesta on glamouri minulta jo kadonnut, ja kaikenlaisesta turhasta pokkuroinnista on pyöräilylomalla vain haittaa.. Suomalainenhan on tottunut ainakin kotimaassaan viettämää lomaa melko askeettisissakin mökki- tai telttamajoituksessa. Ihan sellaista ei Gran Canarian Maspalomaksesta löytynyt, mutta edullinen, hieman ikääntynyt majapaikka löytyi.
Mukaan olisi mahtunut joku kaverikin, mutta eihän sellaista Suomesta saa marras- joulukuun vaihteessa.
Matka alkoi pakkaamisella ja pyörään mäkivälitykset vaihtamalla. Gran Canarian maantiet ovat melkoisen haastavia ainakin minun painoiselle. Nousut ovat aika pitkiä ja jyrkkyydeltään 6-14%. Eturattaiksi valitsin 34-48 ja taakse 12-29 pakan.

Jyväskylästä pääsee kätevästi Helsiki-Vantaan kentälle bussilla. Sieltä lento Gran Canarialle Las Palmasin kentälle. Kentältä kulkee busseja tunnin välen Maspalomasin majakalle. Bussi maksoi muistaakseni vain 6,40€. Bussiasemalta sitten taksilla muutamalla eurolla majapaikkaan. Näin tehden yhden hengen matka perille oli mielestäni edullinen.

Matkani pituus oli lähes kolme viikkoa. Päiväohjelma oli aika tylsä. Aamupalan jälkeen päivän valjettua suuntasin pyöräni kohti päiväksi mietittyä reittiä. Kilometrejä siellä minun oli turha ahnehtia. Pitkät ja suhteellisen jyrkät nousut pitivät rasituksesta huolen.
Joinakin päivinä liikunta koostui kävelyretkistä meren rannalle tai Playa de Inglesin keskustaan. Maspalomaksen rannalla on kuuluisat hiekkadyynit. Sen läpi käveleminen paljain jaloin käy ihan kelpo treenistäkin.
Ja tietenkin löhö-löhö päiviä tuli myös vietettyä majapaikan allasalueella, kun ei tässä nyt enää ihan Olympialaisiin treenata.
Treenin jälkeen sitten päiväunet joko punkassa tai altaalla. Läheisestä kaupasta ruokaa. Ja majapaikan keittonurkkauksessa kokkailin itselleni päivän safkat. Majapaikan respan alakerrassa oli myös ruotsalaisen mamman pitämä ravintoja. Siellä tuli välillä käytyä syömässä. Ruotsalainen mamma oivalsi aika nopeasti, että lenkkipäivän jälkeen ruoka-annoksen tuli olla melkoisen suuri, jotta en ollut laskua pyytämässä jo viiden minuutin kuluttua annoksen saapumisesta pöydälle. Toki myös muita ruokapaikkoja sieltä löytyy jokaiseen lähtöön, myös suomalaisten pitämiä.
Voin kyllä suositella Gran Canarian eteläosia pyörämatkailuun. Tasaista sieltä ei oikein löydy, ja rannikolla on ajoittain kova ja puuskittainen tuulikin riesana. Mutta sää lämpötiloineen on mitä parhain pyöräilyyn. Tiet hyväkuntoisia. Nousut kiduttavia ja laskut erittäin nautinnollisia. Liikennettä vuoristossa ei ole haitaksi, ja pääsääntöisesti autolla liikkuvat huomioivat pyöräilijän erittäin hyvin.
Lopuksi hieman kuvia reissusta:

 Tälläistä kiharaa vuoritiet ovat.

 Ensimmäisen päivän pikkuvuoren huipulla.

 Majapaikan kissi.

Kämppäni.

Ison vuoripäivän huipilla.

 Inglesin kadulta.

 Michelin kokin itselleen tekemä päivällinen.

 Majapaikan allasalue.

Tässä korkeudessa aikaa jo löytymään Kanarianmäntyjä.

Talviharjoittelua

Heipä hei lukijat!

Aioin nyt kirjoittaa elämäni ensimmäiseen blogitekstiini siitä, että millaista harjoittelua on offseasonilla tullut tehtyä. Minä olen siis Toni Tähti jos et sitä vielä tiennyt :)

Aloitin uuden kauden vasta marraskuussa. Syy oli se, että halusin vielä Cyclocrossin SM-kisojen jälkeen ajella kunnolla pitkiä pyörälenkkejä. Koin myös olevani kunnossa, eikä mitään loppukauden väsymistä tapahtunut. Koko kesä oli mennyt kisoissa juoksemiseen, enkä pystynyt siksi tekemään kesällä mitään pitkiä pyörälenkkejä paljoakaan, vaikka ne ovat minun lemppari harjoituksia. Pitkillä pyörälenkeillä voi vain katsella maisemia ja ihmetellä sitä kuinka pitkälle sitä oikein elimistön energiamäärällä pääseekään. Jos meinaa hyytyä, niin pussillisesta karjalanpiirakoita saa kyllä riittävästi energiaa, taas joksin aikaa. Jännää on myös se miten hetki sitten paketissa olleet karjalanpiirakat muuttuvat enrgiaksi, joka vie pyörää eteenpäin. Kerrassaan hieno systeemi.

No kun sitten pidin muutaman viikon lepojakson marraskuussa, niin aloitin valmistautumisen ensikesän karkeloihin. Tämä tarkoittaa sitä, että tein paljon pitkiä lenkkejä :) Koulu mahdollisti loppuvuodesta kaksi harjoitusta päivään harjoittelun. Yleensä kävin aamulla juoksemassa pari tuntia ja illalla fillaroimassa muutaman tunnin. Kelitkin oli aivan loistavat pyöräilyyn koko loppuvuoden.

Nyt kun lunta on riittävästi olen harrastanut paljon hiihtoa. Hiihto on hyvä laji, koska hiihtäen pystyy tekemään hyvin pitkiä lenkkejä ilman että mikään paikka rupeaisi oireilemaan. Hiihtämiseen kannustaa suuresti se, että latu lähtee lähes aivan takapihaltamme. Tämä on loistohomma siksi, että voin käydä lenkin puolivälissä kotona syömässä, eikä tarvitse taskuja ahtaa aina täyteen ruokaa. Yleensä syön kotona kaikkea mitä kaapista sattuu löytymään, huolehtien kuitenkin, että ruoka on ns."terveellistä".

Lumikenkäily on huippulaji näin talvella, kun on kunnolla lunta. Tätä lajia voisi melkein verrata maastopyöräilyyn. Saa mennä metsässä missä vaan ja kikkailla kaikilta kallionkielekkeiltä droppeja alas aivan kuten maastopyöräilyssäkin. Joskin lumikenkäilyssä voi mennä minne ikinä tahtookin, kun taas maasturointia rajoittaa yleensä polut, jos ei aio mennä kuin hirvi, mistä haluaa.

Pyöräilyä on nyt viimeaikoina tullut aika vähän. Säästelen jalkoja nääs uutta pyörää varten :) Onhan sitä pyörälläkin tietysti tullut ajeltua muttei niin paljoa kuin hiihdettyä. Saisi täälläpäin olla enempikin näitä talvipolkuja. Täältä nimittäin löytyy vain muutama sata metri sellaista talvipolkua, jota pystyisi ajamaan kunnolla 2.4" renkailla. Joululomalla oli hyvä ajella Pyhä-Häkin kansallispuistossa. Lunta oli vain vähän ja ihmiset olivat talsineet sen sopivaan muotoon. Juoluloma tulikin vietyttä lähinnä Pyhä-Häkin erämaassa.

Videossa kuvaa tämän päivän polkukaahailuilta.

Viikonloppu Oulussa

Jo kauan oli puhuttu ja puhuttu asiallisesta treeniviikonlopusta Oulussa Kangaskokon Juhan hoivissa, kunnes viimein nyt pääsimme (Jaakko ja Valtteri) tekemään tyhjistä lupauksista toden ja saapumaan tsekkailemaan Oulun kuuluisia takuupolkuja.

Lähtökohdat viikonloppuleirille eivät olleet kaikista herkullisimmat, sillä Valtteri oli kärsinyt hieman polvikivuista ja itsekin podin alkuviikosta pienen pientä flunssaa. Torstaina tehtiin kuitenkin myönteinen päätös lähtemisestä ja näin perjantaina siis suuntasimme kohti Oulun lumipolkuja. Jyväskylässä en ollut vielä juurikaan päässyt talvipolkujen riemua kokemaan, sillä runsas lumentulo on tukkinut ne vilkkaimmatkin polut lähes ajokelvottomiksi. Tästä johtuen en elätellytkään kovin korkeita odotuksia Oulun polkuja kohtaan.

Perjantaina perille päästyämme n. Klo 18.30 aloimme vaihtaa treenikuteita päälle, sillä olihan sitä päästävä jo katsomaan, että mitä ne takuupolut oikein meinaa. On alkuun heti todettava, että jyväskylästä tutut mäet ja nyppylät puuttuivat aivan tyystin. Tämä nyt osittain tietenkin oli tiedossa, mutta asia konkretisoitu poluilla, sillä tunkata ei joutunut juurikaan ja keskivauhti pysyikin yli 18km/h:n. Vauhdistakin huomaa, että polut olivat tosiaan takuukunnossa. Tämä johtunee pitkälti asustusten levittäytymisestä laajalle ja asuinalueiden väliin jäävien metsäpalstojen vilkkaasta ulkoilukäytöstä. Jyväskylässä polkuja löytyykin lähinnä asutusten ulkokehältä, jonne ulkoilijat eivät ennätä aivan yhtä nopeasti tamppaamaan polkuja. Maestro Kangaskokko piti siis huolta, että vauhti ei päässyt tippumaan allekirjoittaneella alle aerobisen kynnyksen. Kyyti oli siis kylmää.

Perjantain lenkkidata

Lauantaina klo 10 starttasi polkulenkki Oulun eteläpuolisille poluille. Vauhti noudatteli hyvin pitkälti aikaisempaa kaavaa, eli polkupätkillä paineltiin aina aika limitillä. Pieniä hengähdystaukoja onneks saatiin paikallisilta ulkojäiltä, jonne Juha halusi päästä vähän lämmittämään takarengasta.



Lauantain lenkkidata


Illalla sulateltiin vielä paikallisen pizzerian lättyjä juoksemalla pikkupolkuja puolisen tuntia.

Sunnuntaina oli missiona ajella jälleen räväkkä keskipitkä polkulenkki, tosin tällä kertaa Oulun itäpuolella. Meininki hyvin pitkälti sama kuin edellisenä päivänä jääratasladitteluineen. Yön aikana ripotellut muutaman sentin paksuinen lumikerros hankaloitti hieman menemistä, mutta lopputuloksena taas hyvä lenkki! Lenkin viimeiselle kilometrille saatiin vielä vähän harmia aikaan, sillä Juhan pyörästä rapsahti etuvaihtaja juurineen irti rungosta.









Sunnuntain lenkkidata



Kokonaisuudessaan Oulun reissu oli oikein onnistunut, sillä polut olivat siellä huomattavasti paremmassa kunnossa kuin jyväskylässä. Kaikenlaiset uudet ärsykkeet lisäävät omaa motivaatiota mukavasti. Tavoitteena onkin tehdä vastaavia epävirallisia treeniviikonloppuja tänä kevään aikana ainakin Jyväskylässä ja Tampereella.

Tervehdys pyöräilyn ystävät!

On tullut aika liittää pyöräilyseura CC Picaro myös bloggailun suosittuun maailmaan. Toistaiseksi seuran facebook-sivut ovat toimineet virallisten nettisivujemme kanssa infokanavina niin seuralaisille kuin myös muille pyöräilystä kiinnostuneille. Tämän blogin idea on julkaista värikkäitä kirjoituksia usean eri kirjoittajan toimesta. Aihepiirit tulevat varmasti tavalla tai toisella liittymään pyöräilijän arkeen ja juhlaan.

Tässä vaiheessa voin varmaan paljastaa, että kirjoituksia tulee ilmestymään viikoittain, joten kannattaa pysytellä kuulolla.

Terveisin
Jaakko Sorvisto
Picaron pj