Ennakkospekulaatiot Tahko MTB:stä

Aah.. Huomenna koittaa vihdoin se suuri päivä jolloin on aika kääntää nokka kohti Tahkon upeita maisemia, hyvillä mielin tietysti. Tahko MTB on Suomen suurin maastopyöräilykilpailu ja sinne odotetaan tänä vuonna n.2500 osallistujaa. Itse olen kilpaillut Tahkolla vuosina 2009 ja 2010. Voisikin sanoa että vuoden 2009 Tahkon 25km voitto sysäsi minut syvälle kilpapyöräilyn maailmaan. Sen takia oikeastaan aloitin koko kilpailutouhun ja nyt on taas aika päästä Tahkolle nauttimaan Suomen kauneimmasta ja kovimmasta maastopyöräilykilpailusta.

Olemme ottaneet Fuji tiimimme päätavoitteeksi juuri Tahkon joukkuekisan voiton. Päätimme alun perin kun viimetalven pimeälenkeillä ajoimme Sorviston ja Kapteeni Repon kanssa, että otamme tämän vuoden päätavoitteeksi juuri Tahkon joukkuekisan voiton. Sorvisto on ollut siipirikkotilassa sydänlihastulehduksen vuoksi kauden startin jälkeen, joten Juha "Juide" Kangaskokko ajaa joukkueessa kolmantena jäsenenä. Tiimin kokoonpano on koostuu siis edelleen vain ja ainoastaan picarolaisista! Juhan tietäen vauhti tulee olemaan kylmää ja joukkuekisan voiton pitäisi napsahtaa tilille helposti ilman teknisiä murheita. No ehkä helposti se ei tule mutta tulee kuitenkin, vaikka uskon, että Team Skins ja Viron poojjaaat yrittävät vastustaa sitä kaikin keinoin. No taktiikkamme onkin polkea kuin sika vatukossa, joten eiköhän me pojat voiteta!

Tiimimme johto on vuokrannut meille mökin Tahkolta, jonne tarkoituksena on siis huomenna lähteä. Tiimiimme on palkattu myös virallinen mekaanikko, Jyrki "Hyrki" Lumioja, joka vastaa Fujien suorituskyvystä. Kaikki on siis suunniteltu viimeisen päälle huolellisesti ja tiimikuskeille jää tehtäväksi ainoastaan ajaminen.

Tiimimme ajaa Fujin SLM 29" pyörillä. Pyörästä voin paljastaa sen verran että se on supernopea. Pyörä vastaa polkaisuihin raivolla, jäykkäperäinen kun on, sekä menee teknisissä spoteissa kuin vuorikauris. Omassa Fujissani on XTR osat ja Foxin keula sekä P2M wattikammet. Myös AX-Lightnesin kiekot löytyy. Wattikammet on hieno lisä, jolla voi kätevästi seurata kisan alussa ettei vedä liikaa punaisen puolelle. Voidaankin todeta että Fujin 29" pyörä on oikea unelmakone tahkon vaihteleviin ja vaativiin maastoihin. Kun reitiltä löytyy tikkoja, paarmoja ja hyttysiä ja teknisiä nousuja ja pitkiä laskuja niin Fujit ovat kuin kotonaan. Veikkaanpa kuitenkin että Fujit katoavat Kinahmin nousuihin jättäen jälkeensä vain savupilven. Kun hapot ovat suurimmillaan iskee Fujit.


Ajamme Tahkon 60km reitin sekä torstaina, että perjantaina. Emme halua lähteä kisaan liian tuorein jaloin, koska tiedämme viimeviikon maanantain testireissun perusteella, että reitti tulee olemaan melko pehmeässä kunnossa ja aikaa menee kierrokseen paljon enemmän kuin aikaisempien vuosien kärjellä. Siksi onkin hyvä lähteä kisaan vähän väsyneellä jalalla että jaksaa ajaa paremmin loppuun asti. No milläköhän logiikalla, kysyy joku. En osaa sanoa fysiologisia syitä mutta näin se tuntuu vaan menevän.

No joka tapauksessa huomenna on suuri päivä ja launtaina vieläkin suurempi ja jäämme mielenkiinnolla odottamaan miten rookie Fujitiimi tulee pärjäämään tiimiensodassa kärkipaikasta.


Nähdään Tahkolla
-Toni

Laajavuori XCM 16.6

Lähdin hyvillä mielin kisaamaan Laajavuoreen maastopyörämaratonia lauantaina  16.6. Kyseessähän on minulle lähes kotikisa koska aloitin pyöräilyn toissa syksynä asuessani Jyväskylässä ja tuo maratonreitti olikin loistava baana harrastaa vauhtikestävyysharjoituksia. Muistaakseni ensimmäinen kellotus reitillä tapahtui syksyllä 2010 ja vei aikaa 1.07h, reitti oli tuolloin tosi märkä ja hidas. Viime keväänä ennen Korson maratonia pääsinkin sitten jo 57min ja vähän myöhemmin (ja kuivemmissa oloissa) 52min.  Katselin viime vuonna kisaa sivusta kun itse olin menossa Porvoon ajoihin seuraavana päivänä ja olin ihmeissäni kun meikäläisen kierrosaikoja pidettiin pilkkanaan kierros toisensa perään +30C helteessä.

Lähtötunnelmia. Kuva: Kaisa Kekola

Tänä vuonna reitti oli jälleen nopeassa kunnossa, eikä lämpökään noussut aivan viime vuoden lukemiin ollen vain +28C lähdössä. Olin varautunut kuumuuteen tankkaamalla normaalien karkkien lisäksi myös sipseillä, eli suolaa ja energiaa oli tankit täynnä J Lisäksi juomahuollossa hääri kaikkien mekaanikkojen mekaanikko ja huoltojen erikoismies, ohjeistamispäällikkö Jyrki ”Hyrki” Lumioja, sekä varahuoltajana Ollikaisen Jouni. Hyrki ei näitä huoltohommia tyri, joten pullot napsu käteen joten varamies saikin vain ottaa aurinkoa ja nauttia kisasta…

Itse kisa lähti hyvällä tahdilla matkaan Saarelan Samulin vetäessä porukkaa alun tiepätkät. Parin ensimmäisen nousun jälkeen kärjessä oli itseni lisäksi Skinissin miehistä Sohkanen ja Miettinen, Tuikan Tommi, Saarela ja ilmeisesti Samuli Visuri. Alun tykittelyiden jälkeen vauhti alkoi laantua ja Skinsin miehet tarjosivat vetotöitä myös muillekin. Itse ajelin jonkin verran kärjessä, mutta vauhti oli sen verran rauhallista että eipä siitä kukaan mitään vetoapua saanut. Tylsää ei kuitenkaan tullut, koska Tommilla suu kävi taukoamatta siitä miten on reeneissä ajanut paljon kovempaa jne… Tuttuja juttuja :D  Sopuisasti ajeltiin kuitenkin kierros loppuun. Myöhästyin hieman väliajan painamisesta kierroksen vaihtuessa, mutta kierros taittui lopun köröttelystä huolimatta n. aikaan 47.45! 

1.kierros ajettu. Kuva: Kaisa Kekola

Toinen kierros alkoi kuten edellinen päättyi eli kellään ei ollut haluja vetää. Ajelin siinä siis keulilla tarpeeksi hiljaa, ettei kukaan saa peesihyötyä. Kun killerin kulmilta oli noustu pienen töppäreen päälle ja laskettu alas, alkaa loiva nousu leveällä rallipolulla. Pidinkin laskusta saamani vauhdin ja aloin murjomaan satulasta nousua ylöspäin sen minkä pystyin. Takaa alkoi jyrkemmässä kohdassa kuulumaan hillitöntä vaihteiden naputtelua, mutta minä en antanut tuumaakaan periksi, vaan väänsin vaan menemään katselematta taakse. Nousua seuraava lasku meni myös oikein hyvin ja seuraavaan nousuun kääntyessäni vilkaisin nopeasti sivulle ja näin pari mustapukuista ajajaa (ilmeisesti Skinsin miehet) joihin oli tullut jo lähes 100m eroa. Jatkoin tykitystä seuraavan mäen yli ja sitten en enää kuullutkaan takaa mitään. Takalenkillä sain kuulla että eroa yksin toisena tulevaan Sohkaseen oli 50s. Tunsin että nyt kulkee, joten annoin vain mennä sen minkä jaloista pääsi. Ja hyvin tuntui pääsevän sillä toiseen kierrokseen kului samainen 47.45min kuin ensimmäiseenkin.

Kolmannella kierroksella otin mäen kerrallaan ja taas kuulin väliaikapisteen erikoismies, ohjeistamispäällikkö ja vara-amiraali J-P Kunnarilta eron kasvaneen jo lähes pariin minuuttiin. Loppumatkasta alkoi tahti jo vähän hiipumaan ja välillä meinasi vähän hymyilyttämäänkin, joten viimeinen kierros taittui noin aikaan 49.36. Ero kasvoi vielä lopussa hieman ja toiseksi tullut Simo Sohkanen tuli maaliin lopulta 3.15min jääneenä. Olli Miettinen oli kolmas ja Tommi jatkoi vahvaa Picarolaispanosta tullen 4. maaliin, pokaten samalla M40 sarjan voiton selvästi.

Uran eka voitto! Kuva: Kaisa Kekola

Tommi vei suvereenisti M40-sarjan. Kuva: Kaisa Kekola

Eli kivaa oli, hiki tuli ja hengästyin. JYPSiläisille iso kiitos hyvin järjestetystä tapahtumasta! Näyttää siltä että ensi vuonna tulee taas vaikea päätös mihin kisaan osallistuu, kun tämä kisa on tupannut menemään Porvoon/SM-maantien kanssa päällekäin. Kyllähän sitä varmaan voittoa pitää palata puolustamaan…

SM-maantie

Tämän vuotiset maantiepyöräilyn SM-kisat käytiin Liedossa pari viikkoa totuttua aikaisempana ajankohtana. Perjantaina ajettiin aika-ajot 41 km:n reitillä. Picarolaisista mukana olivat Juha ja Mikko miehissä ja Toni alle 23 vuotiaissa. Tempo kulki Juhalla ja Mikolla ainakin tasaisesti sillä eroa heidän välilleen kertyi vain 0,4 sekuntia. Sijoitukset olivat Mikolla 7. ja Juhalla 8. Tulosta voidaan pitää kohtalaisena, joskaan ei mitenkään yllättävänä, onhan molemmilla herroilla sijoituksia 5-10 joukkoon jo useita. Ainakin Mikko piti ajoaan hienoisena pettymyksenä, koska kunto oli näyttänyt merkkejä paremmasta. Toni oli undereissa hienosti 7. kun otetaan huomioon se, että hän taittoi matkan normaalilla maantiepyörällä.

Sunnuntaina ajettiin miesten ja undereiden maantieajo 184 km:n reitillä. Reitti koostui 11:ta noin 17 km:n kierroksesta, joka olikin aikaisemmista Lieto -ajoista tuttu. Vaativuustasoltaan reitti oli varsin helppo, kun mäkiä, eikä tuulta ollut. Kilpailu lähti käyntiin perinteisellä irtiotolla, joka ajettiin kiinni n. 60 km:n kohdalla. Sen jälkeen lukuisat iskut seurasivat toisiaan, joista huolehtivat pääasiassa kisassa mukana ollut ainut pro Matti Helminen ja ex. picarolainen Jarmo Rissanen. Pientä rakoilua lukuun ottamatta mitään irtiottoa ei kuitenkaan syntynyt. Tässä vaiheessa Mikko ja Juha olivat aktiivisesti mukana pääjoukon kärkipäässä, kuitenkin viisaasti voimia säästellen.

Kun kisasta oli jäljellä kolme kierrosta eli n. 50 kilometriä iski Koiviston Iskun (Chebichi Team) Jarkko Niemi kärkeen, mihin iskuun Mikko meni mukaan. Pääjoukko piti kaksikkoa ilmeisesti vaarattomana, kun siimaa annettiin varsin nopeasti reilut 1,5 minuuttia. Alkuun matkaa taitettiin suht tasaisella vuorovedolla, mutta toiseksi viimeisellä kierroksella alkoi Niemi olla kypsä ja siten kykenemätön vetotöihin. Mikko vetikin viimeisen kierroksen käytännössä kokonaan itse Niemen peesaillessa ja valitellessa kramppaavia jalkoja. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä ero pääjoukkoon oli enää alle minuutin ja siitä se hupeni varsin nopeasti noin puoleen minuuttiin. Niemen edustama Chebichi oli selvästi kilpailun vahvin joukkue ja heillä oli pääjoukossa mukana mm. tempon pronssimitalisti ikikova Tommi Martikainen, kovana kirimiehenä tunnettu Matti Manninen ynnä muita kovia työhevosia. Tätä taustaa vasten Mikko laskeskeli kisan aikana, että Niemen tiputtaminen kyydistä tietäisi melkoisella todennäköisyydellä sitä, että Chebichin liittyessä pääjoukon vetotöihin, tulisi yksinäinen ajaja kiinni melko nopeasti.

Viimeiselle viidelle kilometrille tultaessa tilanne oli se, että ero pääjoukkoon oli alle puoli minuuttia ja muutamia kilometrejä ennen maalia tuomari kävi vielä varoittelemassa kovaa lähestyvästä pääjoukosta. Loppusuoralle tultaessa selvisi, että irtiotto kestää maaliin saakka. Enää tässä vaiheessa millään kärkimiesten välisillä aikaisemmilla puheilla työnjaosta ja työn mahdollisesta hedelmästä ei ollut enää mitään merkitystä ja Niemi kuittasikin mestaruuden helposti spurttaamalla ohi vetotöissä jalkansa puuduttaneen Mikon. No kilpailu on kovaa, eikä työvoittoja tunneta, joskin hatkan elämistä maaliin saakka voitaneen sinällään pitää työvoittona ainakin veturin näkökulmasta. 

Joka tapauksessa Mikko otti uransa ensimmäisen henkilökohtaisen sm-mitalin yleisessä sarjassa. Mitali taisi olla ensimmäinen laatuaan myös Picarolle? Pitemmän muistin omaavat vastannevat tähän. Saavutusta edesauttoi kenties ratkaisevalla tavalla se, että Juha kontrolloi tilannetta ja hillitsi takaa-ajajien vauhtia pääjoukossa sekä loistavasti pelannut huolto, josta huolehtivat vankan kokemuksen tuomalla ammattitaidolla Heli ja Suvi. Eikä sovi unohtaa myöskään Säiden Herran osuutta asiaan: Koko kisan ajan taivaalta tullut nestejäähdytys takasi sen, etteivät isotkaan koneet päässeet kisan aikana ylikuumenemaan. Lopputuloksissa Juha otti sijoituksen 26. pääjoukossa ja Toni alle 23 vuotiaissa 12. Kokonaisuutena siis varsin hyvät sm-kisat Picarolle.

-Mikko