Lähdin hyvillä mielin kisaamaan Laajavuoreen
maastopyörämaratonia lauantaina 16.6.
Kyseessähän on minulle lähes kotikisa koska aloitin pyöräilyn toissa syksynä
asuessani Jyväskylässä ja tuo maratonreitti olikin loistava baana harrastaa
vauhtikestävyysharjoituksia. Muistaakseni ensimmäinen kellotus reitillä
tapahtui syksyllä 2010 ja vei aikaa 1.07h, reitti oli tuolloin tosi märkä ja
hidas. Viime keväänä ennen Korson maratonia pääsinkin sitten jo 57min ja vähän
myöhemmin (ja kuivemmissa oloissa) 52min.
Katselin viime vuonna kisaa sivusta kun itse olin menossa Porvoon
ajoihin seuraavana päivänä ja olin ihmeissäni kun meikäläisen kierrosaikoja
pidettiin pilkkanaan kierros toisensa perään +30C helteessä.
Lähtötunnelmia. Kuva: Kaisa Kekola |
Tänä vuonna reitti oli jälleen nopeassa kunnossa, eikä
lämpökään noussut aivan viime vuoden lukemiin ollen vain +28C lähdössä. Olin
varautunut kuumuuteen tankkaamalla normaalien karkkien lisäksi myös sipseillä,
eli suolaa ja energiaa oli tankit täynnä J
Lisäksi juomahuollossa hääri kaikkien mekaanikkojen mekaanikko ja huoltojen
erikoismies, ohjeistamispäällikkö Jyrki ”Hyrki” Lumioja, sekä varahuoltajana
Ollikaisen Jouni. Hyrki ei näitä huoltohommia tyri, joten pullot napsu käteen
joten varamies saikin vain ottaa aurinkoa ja nauttia kisasta…
Itse kisa lähti hyvällä tahdilla matkaan Saarelan Samulin
vetäessä porukkaa alun tiepätkät. Parin ensimmäisen nousun jälkeen kärjessä oli
itseni lisäksi Skinissin miehistä Sohkanen ja Miettinen, Tuikan Tommi, Saarela
ja ilmeisesti Samuli Visuri. Alun tykittelyiden jälkeen vauhti alkoi laantua ja
Skinsin miehet tarjosivat vetotöitä myös muillekin. Itse ajelin jonkin verran
kärjessä, mutta vauhti oli sen verran rauhallista että eipä siitä kukaan mitään
vetoapua saanut. Tylsää ei kuitenkaan tullut, koska Tommilla suu kävi
taukoamatta siitä miten on reeneissä ajanut paljon kovempaa jne… Tuttuja
juttuja :D Sopuisasti ajeltiin kuitenkin
kierros loppuun. Myöhästyin hieman väliajan painamisesta kierroksen vaihtuessa,
mutta kierros taittui lopun köröttelystä huolimatta n. aikaan 47.45!
1.kierros ajettu. Kuva: Kaisa Kekola |
Toinen
kierros alkoi kuten edellinen päättyi eli kellään ei ollut haluja vetää. Ajelin
siinä siis keulilla tarpeeksi hiljaa, ettei kukaan saa peesihyötyä. Kun
killerin kulmilta oli noustu pienen töppäreen päälle ja laskettu alas, alkaa
loiva nousu leveällä rallipolulla. Pidinkin laskusta saamani vauhdin ja aloin
murjomaan satulasta nousua ylöspäin sen minkä pystyin. Takaa alkoi jyrkemmässä
kohdassa kuulumaan hillitöntä vaihteiden naputtelua, mutta minä en antanut
tuumaakaan periksi, vaan väänsin vaan menemään katselematta taakse. Nousua
seuraava lasku meni myös oikein hyvin ja seuraavaan nousuun kääntyessäni
vilkaisin nopeasti sivulle ja näin pari mustapukuista ajajaa (ilmeisesti
Skinsin miehet) joihin oli tullut jo lähes 100m eroa. Jatkoin tykitystä
seuraavan mäen yli ja sitten en enää kuullutkaan takaa mitään. Takalenkillä
sain kuulla että eroa yksin toisena tulevaan Sohkaseen oli 50s. Tunsin että nyt
kulkee, joten annoin vain mennä sen minkä jaloista pääsi. Ja hyvin tuntui
pääsevän sillä toiseen kierrokseen kului samainen 47.45min kuin
ensimmäiseenkin.
Kolmannella kierroksella otin mäen kerrallaan ja taas kuulin
väliaikapisteen erikoismies, ohjeistamispäällikkö ja vara-amiraali J-P Kunnarilta
eron kasvaneen jo lähes pariin minuuttiin. Loppumatkasta alkoi tahti jo vähän
hiipumaan ja välillä meinasi vähän hymyilyttämäänkin, joten viimeinen kierros
taittui noin aikaan 49.36. Ero kasvoi vielä lopussa hieman ja toiseksi tullut
Simo Sohkanen tuli maaliin lopulta 3.15min jääneenä. Olli Miettinen oli kolmas
ja Tommi jatkoi vahvaa Picarolaispanosta tullen 4. maaliin, pokaten samalla M40
sarjan voiton selvästi.
Uran eka voitto! Kuva: Kaisa Kekola |
Tommi vei suvereenisti M40-sarjan. Kuva: Kaisa Kekola |
Eli kivaa oli, hiki tuli ja hengästyin. JYPSiläisille iso
kiitos hyvin järjestetystä tapahtumasta! Näyttää siltä että ensi vuonna tulee
taas vaikea päätös mihin kisaan osallistuu, kun tämä kisa on tupannut menemään
Porvoon/SM-maantien kanssa päällekäin. Kyllähän sitä varmaan voittoa pitää palata
puolustamaan…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti