Tarkoituksena oli tehdä matka vähillä kustannuksilla. Monesti ajatellaan, että pitää olla hyvä ja hieno majoitus. Minä olen työelämäni aikana viettänyt niin monta yötä viiden tähden hotelleissa eri puolilla maailmaa, että sellaisesta on glamouri minulta jo kadonnut, ja kaikenlaisesta turhasta pokkuroinnista on pyöräilylomalla vain haittaa.. Suomalainenhan on tottunut ainakin kotimaassaan viettämää lomaa melko askeettisissakin mökki- tai telttamajoituksessa. Ihan sellaista ei Gran Canarian Maspalomaksesta löytynyt, mutta edullinen, hieman ikääntynyt majapaikka löytyi.
Mukaan olisi mahtunut joku kaverikin, mutta eihän sellaista Suomesta saa marras- joulukuun vaihteessa.
Matka alkoi pakkaamisella ja pyörään mäkivälitykset vaihtamalla. Gran Canarian maantiet ovat melkoisen haastavia ainakin minun painoiselle. Nousut ovat aika pitkiä ja jyrkkyydeltään 6-14%. Eturattaiksi valitsin 34-48 ja taakse 12-29 pakan.
Jyväskylästä pääsee kätevästi Helsiki-Vantaan kentälle bussilla. Sieltä lento Gran Canarialle Las Palmasin kentälle. Kentältä kulkee busseja tunnin välen Maspalomasin majakalle. Bussi maksoi muistaakseni vain 6,40€. Bussiasemalta sitten taksilla muutamalla eurolla majapaikkaan. Näin tehden yhden hengen matka perille oli mielestäni edullinen.
Matkani pituus oli lähes kolme viikkoa. Päiväohjelma oli aika tylsä. Aamupalan jälkeen päivän valjettua suuntasin pyöräni kohti päiväksi mietittyä reittiä. Kilometrejä siellä minun oli turha ahnehtia. Pitkät ja suhteellisen jyrkät nousut pitivät rasituksesta huolen.
Joinakin päivinä liikunta koostui kävelyretkistä meren rannalle tai Playa de Inglesin keskustaan. Maspalomaksen rannalla on kuuluisat hiekkadyynit. Sen läpi käveleminen paljain jaloin käy ihan kelpo treenistäkin.
Ja tietenkin löhö-löhö päiviä tuli myös vietettyä majapaikan allasalueella, kun ei tässä nyt enää ihan Olympialaisiin treenata.
Treenin jälkeen sitten päiväunet joko punkassa tai altaalla. Läheisestä kaupasta ruokaa. Ja majapaikan keittonurkkauksessa kokkailin itselleni päivän safkat. Majapaikan respan alakerrassa oli myös ruotsalaisen mamman pitämä ravintoja. Siellä tuli välillä käytyä syömässä. Ruotsalainen mamma oivalsi aika nopeasti, että lenkkipäivän jälkeen ruoka-annoksen tuli olla melkoisen suuri, jotta en ollut laskua pyytämässä jo viiden minuutin kuluttua annoksen saapumisesta pöydälle. Toki myös muita ruokapaikkoja sieltä löytyy jokaiseen lähtöön, myös suomalaisten pitämiä.
Voin kyllä suositella Gran Canarian eteläosia pyörämatkailuun. Tasaista sieltä ei oikein löydy, ja rannikolla on ajoittain kova ja puuskittainen tuulikin riesana. Mutta sää lämpötiloineen on mitä parhain pyöräilyyn. Tiet hyväkuntoisia. Nousut kiduttavia ja laskut erittäin nautinnollisia. Liikennettä vuoristossa ei ole haitaksi, ja pääsääntöisesti autolla liikkuvat huomioivat pyöräilijän erittäin hyvin.
Lopuksi hieman kuvia reissusta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti