Lavkarittet

Fuji-Peloton Team Finland kävi tutustumassa Norjalaiseen pyöräilykulttuuriin. Kävimme ajamassa Lavkarittet maastokisan.

Lavkarittet lyhyesti:
Lähtö Hattengistä ja maali Skibotnissä. Aluksi kiivetään merenpinnan tasolta vajaaseen 840m vuorelle, mihin matkaa kertyy n.17km Viimeinen 10km on kunnon nousua. Kokonaispituus kisalla on 68km, mistä loppu onkin lähinnä laskettelua alaspäin, poislukien lopun muutamaa alle 100 nousumetrin nousua.

Reittikertomus:

Torstai:

Sorvisto ja Repo lähtevät Jyväskylästä aamulla hieman yli kuusi. He ajavat meille Viitasaarelle, jossa tarjoamme heille aamupalan. Sitten matka voikin oikein kunnolla alkaa. Pysähdymme Tornioon syömään ABC:lle, jossa söimme ravitsevat pizzat. Matka jatkui jälleen. Lopulta saavuimme Kilpisjärvi 100 kyltille, mistä oli siis 100km kilpisjärvelle. Jäin siinä kyydistä pois ja ajoin majapaikallemme kilpisjärvelle. Reissun aikana ajoin mm. Suomen maanteiden korkeimman kohdan ylitse. Reilussa 500m ollut kohta oli kohtalaien mäen päällä. Mäen alla kasvit olivat jo pakkasen kuuraamat. Myös pientä ruskan havaitsemista oli matkalla. Saavuin majapaikalle 22:30 ja muut olivat lähteneet lenkille. He kävivät ajamssa reilun tunnin avaavan lenkin autoilun päätteeksi.

Aamupalalla meillä.

Porovaara

Koira halusi lähteä mukaan

Tällaista jälkeä tulee kun vie pyöriä katolla..

Vähän peesiä.

Mökkimme Kilpisjärvellä.

Perjantai:

Lähdimme jälleen Sorviston ja Repon kanssa matkaan. Yritimme päästä ajamaan pyörillä Mallan luonnonpuistoon, mutta jo parinkymmenen metrin ajon jälkeen meidät heitettiin ulos. Metsänvartija tuli sanomaan että tänne ei ole pyörillä asiaa. Olimme pettyneitä. Olisimme halunneet käydä kolmen valtion rajapyykillä ja polku oli todellista unelma baanaa. Jouduimme tämän jälkeen lähtemään kiertämään vain saanaa pyörillä. Ajoimme mönkijä uraa niin pitkälle kuin vaan se jatkui. Sitten käännyimme vain tylysti takaisin. Ura oli todella kivikkoista ja möen päältä alkoikin ehkä lenkin paras osuus. Monta kilometriä pitkä tekninen kivikko lasku jossa kuski ja pyörä joutui koville. Kädet olivat ihan muusia tämän jälkeen. Hienoja pitkospuita ja rappusia päästiin myös ajamaan alaspäin ja OTB:ltä ei vältytty. Eikä myöskään rengasrikoilta. Mr. Repo saikin puhkottua kahdesti renkaansa tällä 3h lenkillä. Ilmiömäinen renkaanpuhkoja siis. Loppupäivän otimmekin rauhassa ja lähinnä tankkasimme kisaan.

Tahtoo soutamaan.

Herkkyyttä löytyy.

Team photo

Keppi on mun kaveri

Lauantai:

Ajatuskin hapottaa

Suuri päivä koitti vihdoin. Söimme perussetit aamupalaksi ja lähdimme kohti lähtöpaikkaa. Kävimme aluksi vähän fiilistelemässä kisan loppua Skibotnissä ja sitten lähdimme Hattengiin. Päivä oli pilvinen ja kostea, mutta pilvipeite repesi päivän aikana. Lähtöalueella oli hieno nähdä kuinka kilpailun järjestäjät olivat todella innoissaan meistä suomalaisista. He haastattelivat meitä ja kuvasivat ja fiilis oli tosi hyvä. Ihan kuin olisimme olleet joitain supertähtiä. Siinä sitten otimme lämpöä ja tutkailimme alun reittiä. Alkuun oli n. 7km asfalttinousua ja loppu 10km oli saksalaisten sotavankien tekemää kärrypolkua. Kisa lähti liikkeelle verkkaisesti etuauton perässä. Olimme ryhmittyneet keulille. Aloitimme ajamaan tosissaan vasta 7km ajon jälkeen jolloin alkoi se jyrkkä ja paikoin serpentiininen kärrypolku. Kun Repo lähti vetämään mäkeä niin tippui peesistä kaikki paitsi joku pullea norjalainen DT Swissin tuubikiekoillaan. No muutaman minuutin päästä norjalainen zippasi täysin ja loppupäivänä ei häntä näkynyt. Hyvä taktiikka siis norjalaiselta aloittaa 10km mäki. No tässä vaiheessa alkoi Repoon muodostua kaulaa ja ajoimme Sorviston kanssa kahdestaan hetken. Vähän aikaa ajettua alkoi minun jalat pelittää kunnolla, kun hapot poistui ja lähdin ajamaan nousua omaa vauhtia. Yritin ajaa Repoa vielä kiinni ja ehkä vähän sainkin, mutta sitten kun tuli loivempi nousuosuus niin ero näytti liian suurelta ja päätin ajaa lopun noususta rauhallisemmin, että pääsisin alamäen alkaessa muiden peesiin. Viimeiset nousumetrit ajettiinkin Sorviston ja jonkun norjalaisen kanssa. Yritimme Sorviston kanssa tiputtaa norskia alamäessä, mutta norski olikin todella hyvä laskemaan. Ajoimme sitten kolmistaan kunnes joku toinen hurjapää norlainen otti meidät alamäessä kiinni. Paineltiin siinä sitten nelistään menemään. Itse aina vähän jäin kovavauhtisimmissa laskuissa, kun en uskoltanut ajaa, mutta sain kuitenkin tasaisella pätkällä porukan helposti kiinni. Tässä vaiheessa Fujitiimin taktiikka oli selvä: emme vedä Sorviston kanssa metriäkään ja annetaan norskien vetää, että Repo saa mahdollisimman suuren eron meihin. Tämä taktiikka onnistui hyvin, sillä norjalaiset aina välillä turhautuivat ja kukaan ei sitten vetänyt. Loistohomma Repolle ajattelimme. Norjalaiset tajusivat kuitenkin, että heidän on vedettevä tai muuten muut ajaa meidät kiinni. Niin he sitten vetivät ja minä ja Sorvisto tulimme kevyesti imussa loivaa laskua. Reitillä oli muuten uskomattomat maisemat. Vilkasin nousussa kerran sivulleni ja mieletön vesiputous oli siinä ihan vieressä. Vuoren päällä oli myös lunta. Harmi vain kun maisemia ei kerennyt katselemaan vaan oli ajettava kisaa. 25km ennen maalia oli 15km pitkä asfalttialamäki, missä pystyimme Sorviston kanssa ajamaan käytännössä koko mäen jalka suorana. Tämä kyllä kostautui siten, että viimeiselle 10km piti koneen jälleen lämmetä, mikä tuotti vähän vaikeuksia. Viimeinen 10km olikin lähinnä polkua muutamalla alle 100 korkeusmetrin nousulla varustettuna. Norjalaiset yrittivät iskeä poluilla mutta pysyimme helposti vaihdissa. Viimeisissä mäissä norjalaisten meno oli jo niin nihkeää, että olisin iskenyt irti, ellei Sorvistolta olisi tippunut ketjut. Jäin sitten taktisista syistä jarruttamaan norlaisten menoa, että Sorvisto pääsee mukaan porukkaan. Juuri viimeisen mäen päällä, jossa olisi tehnyt mieli iskeä, etuvaihtaja päätti jäädä pienimmälle eturattaalle. Harmitti. Käytössä oli siis vain 26/11 välitys. Menin sitten vetämään viimeiset 5km, ettei vauhti kasva liian suureksi alamäissä. Siinä tuli sitten 150rpm:llä ajettua hetki kunnes päästiin viimeiselle polulle. Vedin polun melko täysiä, vaikka välitykset olivatkin liian pienet. Sitten vastaan tulikin viimeinen töppyrä, johon sain hyvän iskun päälle. Yksi norjalainen pääsi tosin edelle, mutta tulin silti kolmantena yleisesti maaliin. Sorvistolta lähti harmittavasti 5km ennen maalia klossi kengästä ja hän ei siten oikein voinut viimeisen mäkeen iskeä. Harmittavaa epäonnea. Mutta mikä parasta Repo voitti tämän kisan ja ansaitsi 5000 norjan kruunua, mitä tänne lähdettiin hakemaankin. Repo voitti aika ylivoimaisesti, tehden uuden reittiennätyksen. Ennen oli kuulemma uudella reittiennätyksellä tienannut lisäkisi 10 000 norjan kruunua, mutta kun he kuulivat kovan tason tiimin tuleva Suomesta mukaan, niin he ottivat tuon palkinnon pois. Tässä ovat kisan kokonaistulokset

Maali

Fuji-Peloton Team Finland putsasi siis melko hyvin pöydän. Kun sain tietää palkintojenjaossa, että vielä kolmaskin saa rahaa niin hymy oli herkässä. Luulin vain, että voittaja saisi rahaa. Ansaitsin itse vielä 1000 norjan kruunua, mikä oli kiva bonus. Paremmalla tuurilla olisimme voineet saada kaikki palkintorahat itsellemme, jos Sorviston klossi ei olisi irronnut ja ketjut tippuneet, sekä minun etuvaihtaja ei olisi sanonut itseään irti. No ensivuonna olemme suunnitelleet lähtevämme mukaan myös, jos ei ole mitään estettä.

Palkintorahaa

Ajaminen kutsuu.

Terveisin Toni