Maajoukkueella oli 5-8.1 vuoden ensimmäinen leiri. Minut kutsuttiin leirille, koska leiri oli tryout-leiri, jossa katsottiin, sitä, että ketä otetaan ja ketä poistetaan maajoukkuekuvioista. Itsehän en ole aikaisemnmin maajoukkueessa ollut, niin minulle leiri oli näytön paikka
Leiri alkoi torstaina klo 18. Ruokailtuamme oli aika tehdä pieni kävelylenkki. Lenkin jälkeen aika menikin oikeastaan karkkia syöden ja pyöristä ja niiden säädöistä keskustellen.
Huonosti nukutun yön jälkeen oli seuraavana aamuna vuorossa wattitesti. Wattitestissä ajettiin 20min täysiä ja mitattiin keskiwatit ja suhteutettiin ne painoon. Testin ensimmäiset 10min meni kevyesti pyöritellen. Jälkimmäiset 10min olikin melko tuskaista, vaikka watit olivat koko testin ajan suurinpiirtein samat. Wattbike houkutteli ajamaan alusta lujaa, mutta itse en siihen lankaan mennyt, sillä tiedän melko hyvin millä wattimäärillä jaksan ajaa mitäkin aikoja. Kun wattitesti oli ajettu oli lounaan vuoro. Hyvät sapuskat oli tarjolla, kuten Jämillä aina tahtoo olla. Lounaan jälkeen päiväunille ja sitten illalla ajamaan muutama tunti pyörällä. Mukavasti kului toinenkin päivä.
Kolmantena päivänä oli aamulla vuorossa hiihtoa tai pyöräilyä. Kumpaa nyt halusi tehdä. No lähdin sitten Pärssusen kanssa hiihtelemään. Muutaman tunnin jälkeen oli taas lounaan aika. Illalla olikin sitten pallopeljä Jämi-areenassa. Myös vakavahenkistä sumopainia oli ohjelmassa :)
Viimeisenä eli neljäntenä päivänä oi ohjelmassa joko pyöräilyä tai hiihtoa. Menin taas hiihtämään, sillä hiihtää ei voi kuin talvella. Muutama tunti hiihtoa oli ohjelmassa. Hiihdon jälkeen lounas ja nokka kohtia kotia. Näin oli näytöt annettu ja nyt vain jännittämään pääsisikö sitä jopa maajoukkueeseen asti?
Noh, helmikuussa tuli sitten vastaus. Minut oli otettu maajoukkueeseen. "Ou-jea", ajattelin. Wattini oli siis riittänyt.
Osa 2
Päivät kului taas ja vuorossa oli uusi leiri. leiri järjestettiin 17-19.2, paikkana tuttu Jämi. Ei muuta kuin reikäfischerit autoon ja menoksi. Menin jo perjantaina hyvissä ajoin paikalle, suksia testaamaan. Olihan sitä tullut jostain syystä ilmottauduttua elämäni ekaan massahiihtoon, Jämi42:seen. Olihan siellä tosin leirikin samaan aikaan niin mikäs siinä.
Perjantaina oli vuorossa hiihtoa. Tunti kevyesti tuli kirmailtua. Olo oli ihan hyvä seuraavan päivän kisoja ajatellen. Illalla sitten taas Jämille syömään. Siellähän näkyikin kovakuntoisia hiihtäjiä. Joku vanhempi kapeaposkinen mies istuskeli Variksen Karin vieressä. Molemmilla oli hampurilaisateriat nenän alla. Pikaisen Googlen kuvahauttamisen jälkeen kävi selväksi, että Odd-Björn Hjelmesettihän se siinä ranskalaisia mutusteli.
Seuraavana aamuna olikin sitten vuorossa itse koitos, eli Jämi42. Lähdin itse kisaan luistelusuksilla ja sauvoilla. Monot oli perinteisen mallia. Nousua ilmoitettiin 411 metriä, joten ajattelin sitten mennä tasatyöntöä koko matkan. Olisihan mulla ollut Fischerin zerot, mutta ei oikein ollut kelit zeromaiset, niin ei niitä sitten ollut viisasta käyttää. Ei ole muutenkaa tuo perinteisen hiihto mun vahvinta alaa. No kisa lähti sitten käyntiin. Ekat 5km mentiin niin kovaa, että mietin jaksanko tätä vauhtia maaliin. Sykkeet pyöri ekalla 5km matkalla 180-190 tienoilla, eli 5-15 lyöntiä yli anakynnyksen. No ei tarvinnut kauaa miettiä, kun vauhti putosi jo keski vk alueelle. Ajattelin, että hyvä näin, sillä nyt jää loppuun enempi paukkuja. Eka puolisko meni siis aika kevyesti, alkua lukuunottamatta. Tokalla kierroksella oli jo pari nousua. Parissa jyrkimmässä oli pakko tykittää jo haarakäyntiä, sillä sauva upposi liikaa hankeen ja taipui muutenkin aivan liikaa, vieden tehoja. Juomahuolto pelasi hyvin, pientä säikähdystä lukuun ottamatta, kiitos Mountainbike team Finlandin! Nooh, sitten, kun oli enää 17km maaliin, niin ajattelin, että nyt täytyy ruveta kiristämään tahtia. Kiihdytys, rinnalle ja ohi oli taktiikka. Yhden ohi pääsin ja oikeassa kädessä tuntui olevan heinänkorsi. Sauva oli katkennut. Peli oli menetetty. Kisa oli ohi. Ukkoja tuli ohi. Loppu oli tullut. Mutta EI. Ei tänne tultu luovuttamaan. Mieleen tuli video: minä en anna koskaan periksi. Sitten vaan itsensä kasaus ja eikun pellit auki. Ylämäet oli tustaa, tasasella pääsi johonkin, oli pelin nimi. Sauva upposi jatkuvalla syötöllä syvälle hankeen. Sauvasta katkesi siis, ehkä noin 30cm pätkä. 7km sitä näin kihnuutettiin, kunnes seuraavalla huoltopaikalla kysyin sauvaa. Onneksi sain joltain avuliaalta vanhalta mieheltä uuden sauvan. Sauva oli 20cm kyllä liian lyhyt, mutta ei kuitenkaan uponnut hankeen. Sitten vaan raivolla etiä päin. Muutama päänahka siinä ohitettiin, kunnes oltiinkin jo maalissa. Varis oli voittanut kisan Hjelmestin jäädessä niukasti toiseksi. Purilaisilla kulkee on nyt fakta.
Illalla olikin sitten vuorossa 3x20min vk vedot suksilla. Lähdin mukaan, koska kisassa en uskaltanut ottaa itsestäni kaikkea irti. Tunti lämpöä, vedot, tunti jäähyä, kaavalla mentiin. Tällä kertaa luistellen. Eka veto meni ihan hyvin. Tokan vedon päätteeksi oli jo pakko kaatua maahan lepäämään. Kolmas veto menikin sitten ihan hyvin. Olihan se rankka päivä. No onneksi ruokaa oli riittävästi. Loppuilta menikin sitten jukeboxin vieressä biljardia pelaillen.
Seuraavana aamuna olikin vuorossa sitten muutaman tunnin hiihtolenkki. Varuskunnalle ja takaisin oli päivän juttu. Menomatkalla myötätuuli ja tulomatkalla vastatuuli. Keksien voimalla siellä tykiteltiin. Lounaalle ja kotiin olikin loppupäivän ohjelma.
Voisi sanoa, että aika rankka viikonloppu. No, tästä on hyvä jatkaa kohti talven tulevia hiihtokisoja. Näyttää siltä, että olen nyt aika innostunut tuosta hiihtämisestä. Tiedä sitä sitten mihin se oikein vie??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti