CC Picaron kuulumiset: 6. Joelähtme Rattamaraton

Kävimme Jaakon kanssa rykäisemässä 28.4 Virossa Joelähtmen rattamaratonin. Reitti oli L O I S T A V A, sisältäen ainakin 60km kapeaa ja mutkittelevaa singleträkkiä, jota oli kiva pyssyttää täysiä. Nousua ei juuri ollut, ne vähät nousut joita reitiltä löytyi, olivat max 20s kestoltaan ja kohtuullisen jyrkkiä.

Lähdimme matkaan perjantai iltana ja yövyimme pe/la yön Espoossa Hotel Vistissä, josta olimme varanneet romanttisen sviitin parisängyllä. Aamulla kello oli soimassa 5.45, ja siitä sitten aamupalan nauttimisen jälkeen autolla Hesaan, auto parkkiin Brasilian suurlähetystön eteen ja siitä sitten Linda Linen terminaaliin, josta lautta lähti klo 8. Olimme tässä vaiheessa täynnä maratonepäluottamusta, olihan takana ensimmäinen työviikko ja kaksi sulan maan maastolenkkiä, josta kilometrejä oli tullut jo melkein 10. Lisäksi viikolla oli tullut speksattua pyörää taas ihan huolella… Vaihdoin alkuviikosta 10-voimansiirron ja tarkoitus oli ajaa 1x10:llä 38t eturattaalla. Noh, 10-vipu meni ekalla lenkillä rikki, ja seuraavalla lenkillä onnistuin hajottamaan sitten vielä ketjunohjurin, vahvasti meni siis! Tietenkään minulla ei ollut toimivaa isoa eturatasta 94mm pulttijaolle, eikä niitä löydä mistään nopeasti, niin katastrofin ainekset alkoivat olemaan kasassa. Näin siis jouduin laittamaan vanhan 9-pakan taakse ja toteamaan että kevein välitys on sitten 38-32… Onneksi osoittautui, ettei niitä mäkiä sitten ollutkaan. Jouduin sitten vielä nöyrtymään ja laittamaan etuvaihtajan kiinni ketjunohjuriksi. Myös eturattaassa oli pieni ”viritys” kun kammet on tuolla 94mm jaolla ja eturatas oli 110mm jaolla. Olin puuhastellut kätevän spider-adapterin hiilikuidusta jolla saa nuo sopimaan yhteen. Ironista kylläkin että minulla oli etuvaihtaja ja melkein pikkurattaan painoinen adapteri kiinni pyörässä, mutta vain yksi ratas… Kelle vaan vois tapahtua näin!

…Takaisin Linda Linen terminaaliin aamulla klo 7.47

Jaakko: ” Älä vaan sano että toi on sisäkumi, joka sun takarenkaasta pilkistää?”

Valtteri:””#¤%&!!!”

Sieltähän se iloisen vihreä Michelinin lateksi kurkki suoraan Furious Fredin takarenkaan kulutuspinnasta. Varotoimenpiteenä painetta pois renkaasta sen verran että lateksi painui piiloon ja pikaista viestiä järjestäjille, josko sieltä löytyisi vararengasta. Nou hätä, tuli vastaus.

Laiva saapui Tallinnaan 9.40, josta meidät tultiin hakemaan. Kisapaikalle oli matkaa n.25km, ja olimme siellä n. 10.10, kun kisa alkoi klo11. Hyvissä ajoin siis viime hetken speksauksille… Todettakoon että Virolaiset olivat todella mukavaa ja ystävällistä porukkaa, mutta harmittavasti kellään ei ollut ylimääräistä kumia mukanaan… Ei sen puoleen, yleensä nämä hommat tarkistetaan jo kotona. Yksi takakiekko löytyi, mutta siinä oli center lock levy 160mm, ja meikällä tietysti 140mm taka-adapteri… Eli matkaan lähdettiin siis niillä mitä oli.

Itse kisa alkoi n.5km tiepätkällä, jossa aluksi verryteltiin ja sitten alettiin tykittämään, pian kärkeen muodostui 7 veljeksen letka, jossa olimme myös Jaakon kanssa. Ensimmäinen 1,5h olikin hauskaa vauhdikasta ajoa hyvillä mutkittelevilla poluilla. Tuntui kuin olisi ollut lenkillä kuuden Kangaskokon kanssa… Reitillä oli pari kahlauskohtaa ja hieman vuorikiipeilyä, ja yhden tällaisen kohdan jälkeen porukka hieman hajaantui ja kärkeen pääsi 3 miestä, Alges Maasikmets, Ivo Suur ja Pinkkikypärä. Jäimme Jaakon kanssa takaa-ajo porukkaan jossa oli myös suomen kisoistakin tuttu Riivo Schumann. Ero kasvoi ehkä puoleen minuuttiin. Meidän porukkaa ajoi yhden mutkan hieman pitkäksi ja sen seurauksena pääsin letkan kärkeen ennen yhtä polkupätkää. Sovitin lusikan pohjaan ja aloin pyssyttää täysiä. Takaporukka jäi ja n. 5-6km jälkeen sain kärjen kiinni. Hetken päästä siitä minulle tarjottiin kärkipaikka polulle, jota riittikin varmaan 15km. Ajoin omaa vauhtia ja kun tultiin seuraavalle tiepätkälle, niin Pinkkikypärä olikin tippunut jo minuutin päähän. Jatkoimme siis Maasikmetsin ja Suurin kanssa matkaa. Reitillä oli paljon mutaisia ja kuraisia paikkoja ja pyörä tulikin uitettua kaikennäköisissä sooseissa napoja ja keskiötä myöten. Minulla alkoi takajarru oikuttelemaan n. 20km ennen maalia. Kahva ei enää palautunut jarrutuksen jälkeen, vaan minun piti jarruttaa pihtiotteella, siten että keskisormella aina sai palautettua kahvan. Maasikmets laittoi lisää löylyä piakkoin tämän jarruongelman ilmenemisen jälkeen ja katosikin sitten horisonttiin. Vähällä oli ettei Ivo Suurkaan karannut, mutta sain hänet vielä napattua kiinni. Maasikmets ajoi voittoon ja me jäimme Suurin kanssa ratkomaan seuraavan sijan kohtalon. Kaveri yritti pyssyttää poluilla karkuun, mutta pysyin melko hyvin kannassa, tiepätkät vedettiin vuorovedolla, tosin sen jälkeen kun voitto oli jo ratkennut, niin ei mitään hirmuiskua enää ollut. Viimesen 5km tiepätkän alussa oli järjetön vastatuuli, jossa vauhti oli n. 20km/h, vikalle kilsalle tuuli kääntyi sitten myötäiseksi ja sitten alettiinkin kelaamaan tosissaan. Ensin iski virolainen mutta 11piikkinen hyppyytti ketjua, sitten iskin minä, mutta sama homma. Homma ratkesi sitten melko brutaalisti, kun 11piikkiinen alkoi pitämään ketjua, niin kiihdytin myötätuuleen 38-11 välityksellä 53,4km/h ja tiputin virolaisen suoraan vetoon. Viimeinen 400m hevosenkenkä pehmeällä niityllä olikin sitten yhtä tusk…juhlaa. Eroa Maasikmetsiin kertyi 2.45min, mikä ei ole paha, voittihan hän esim. viime vuonna Tahkon 60km 4min marginaalilla. Ivo Suuriltakin löytyy mm. viime vuonna etappivoitto Saaremaa Velotuurilta ja 3. sija Baltic chain tourilta, joten hyvä päänahka tuli otettua. Maasikmets hoidellaan sitten Tahkolla… ;)

Tiimiltä meni kokonaisuus putkeen kun Jaakko hoiti vielä hommat kotiin pokkaamalla 5.sijan ja jättämällä Riivon 7,5min päähän. Kisan jälkeen sai soppaa, mehua ja pullaa. Kisapaikalla ei varsinaisesti ollut suihkua, mutta mepä pääsimme jonnekin privaattisuihkuun, jonne muilla ei edes ollut asiaa! Aika huikeeta palvelua! Tuskimpa oltaisiin päästy edes laivaan niin kuraisina mitä kisan jälkeen oltiin… Kisan jälkeen saimme vielä kyydin takaisin satamaan, mikä ”kuului osallistumismaksuun”. Laiva lähti Tallinnasta klo 19, ja itse olin Tampereella n. klo 23. Jaakko jatkoi tästä vielä Jyväskylään, joten sellainen normipäivä siis…

Tästä jäi nyt jotain tärkeitä tietoja kertomatta mm. tankkauskarkit 4pss, ysärihitit menomatkalla ja sama setti uusintana paluumatkalla, ja tietty rengasspekulaatiot. Voittajalla oli 2.0” Furious Fredit, minulla oli edessä 2,2” RaceKing SS ja takana 2,25” Fredi, Jaakolla oli Geaxin Barro Racet jne… eli toisin sanoen nopein mahdollinen setti oli useimmilla. Ja tämä oli kuulemma teknisimmästä päästä näistä Viron maratoneista.

Jouduin ajamaan suunniteltua 2.0baria pienemmällä paineella takarenkaassa sen takia ettei sisuri pullistuisi ulkorenkaasta, tästä johtuen minulla löi takarengas vanteelle pari kertaa alkumatkasta. Kisan jälkeen tuli todettua että olihan siellä renkaassa peräti 0,7bar painetta. Heh! :D

Lopuksi vielä kuvia