Tahko MTB Joukkuekisan voitto!

Huh huh. Olipas muuten jännittävä viikonloppu Tahkolla. Saavuimme Tahkolle torstaina Jyrki "Hyrki" Lumiojan kanssa siinä klo 14 aikoihin. Kippasin äkkiä litran mustikkakeittoa ja litran maitoa naamariin höystettynä muutamalla lakupiipulla ja lähdin lenkille. Ajelin 60km reitin sykkeellä 125. Olin tämän suolavedellä tehdyn operaation jälkeen ihan puhki. En meinannut enää jaksaa kävellä piazzalta mökille ruokakassin kanssa. No tämä kuului yhtenä osana valmistautumis suunnitelmaan. Sillävälin kun minä kävin lenkillä oli Sorvisto ja kapteeni Repo saapuneet leiriimme. Tosin olivat lähteneet lenkille myöskin, joten näin heitä vasta illalla pyöriä speksailessa.

Auto pakattu ja valmiina Tahkolle!

Pyöräilijöiden vessa

Illalla mekaanikkomme Hyrki pesi, putsasi, rasvasi ja huolsi pyörämme huippuiskuun jotta pystyisimme taas kuraamaan ne perjantaina. Ilta kuluikin loikoisasti mökillä lepäillen ja pyöri testaten. Tunnelma oli odottavan jännittävä. Ehkä jopa ripaus pelkoakin oli havaittavissa joissain tiimiläisissä, olihan meidän voitettava lauantain joukkuekisa. Lähdimme kuitenkin nukkumaan hyvissä ajoin.

Repon paras kaveri                                                                  Namilla kulkee

Namia

Perjantai

Numerolappujen hakua

Heräsin joskus ennen klo 7.00 ja olin intoa puhkuen valmis tämän päivän koitoksiin. Muut vielä nukkuivat niin otin aamupalan ja yritin lähteä mahdollisimman pian lenkille. Sain itseni kammettua lenkille vähän yli 8.00 aivan upeassa säässä. Muut tiimiläiset lupasivat lähteä ajamaan klo 10.00 niin ajoin Tahkon viimeiset pari kymmentä kilometriä lämmittelyksi. Tulin takaisin mökille kymmeneksi ja siellähän Sorvisto ja Repo olivatkin jo lenkille lähdössä. Lähdettiin sitten ajamaan melkein sama lenkki uudestaan minkä ajoin jo aamulla. Tulipahan tämä loppuosa hyvin tutuksi reitistä, mikä helpotti ajolinjojen valitsemista. Otettiin El-Grandeen vähän kisaa, mutta pojat luovuttivat leikin harmillisesti kesken, mutta itse päätin ajaa mäen kuitenkin melko täysiä ylös että kone aukeaisi huomista varten. Tankkaus tuli suoritettua huolellisesti kun söin iltaruuaksi mehevän 10 kanamunan munakkaan. Nam nam. Vieläkin vesi herahtaa kielelle. Muut tiimin jannut tankkasivat lähinnä Pandan karkeilla ja tulipa siinä itsekkin syötyä muutama makeinen. Onneksi ei ollut vaakaa mukana sillä perjantai illan paino olisi voinut näyttää jotain aivain järkyttäviä lukemia. Perjantaina illalla mökille saapui myös tiimimme oululaisvahvistus Juha Kangaskokko. 

Perjantai loppupäivä menikin lähinnä tuttuun tapaan pyöriä speksatessa ja Hyrkin niitä huoltaessa. Puhdasta tulee!

Perjantai-illan speksailut

Jännittää

Lauantai

Valmiina kisaan

Heräsimme klo 6.00. Laitoin kahvin tippumaan ja otimme aamupalaksi muroja. Tiimimme oli hyvin jännittyneenä starttaamassa päivän kisaan, olihan meidän voitettava joukkuekisa. Lämmiteltäessä wattimittarini näytti hyviä lukemia alhaisilla sykkeillä ja ajo tuntui rennolta. Tiesin heti että tänään tulee kulkemaan. Ryhmittäydyimme eturiviin n.20min ennen starttia, jotta saisimme hyvät lähtöpaikat. Kun lähtö vihdoin tapahtui olivat lihakset jo kerenneet jonkin verran kymetä, mikä aiheutti starttimäkeen pientä hapotusta. Uudistettu reitti kiersi hiekkateitä, joissa vauhti pidettiin todella alhaisena. Jopa liian alhaisena siihen nähden, että olisi edes lämmennyt. No kun vihdoin saavuimme Kinahmin hiekkatienousuihin, niin vauhti alkoi normalisoitua perus maraton kisavauhdiksi. Osa porukasta karkasi tässä vaiheessa, mutta itse päätin lämmetä huolellisesti enkä lähtenyt mukaan repimään. Kinahmi 1 polkuosuudelle tulin hyvissä asemissa. Pidin edellämeneviin mäessä hyvän raon, sillä tiesin että jos edellä menevälle tulee ajovirhe ja on itse ihan kannassa kiinni, niin joutuu itsekkin pysähtymään. Niinhän siinä sitten kävi että edellämenevä vähän horjahti. En joutunut ollenkaan pysähtymään pitkän välimatkan takia, joten pääsin sujuvasti ohittamaan edellämenevän. Pääsinkin Kinahmi 1 ilman jalkokosketuksia ylös. Kinahmi 1 ylös ajessa tunsin, että nyt tulee olemaan huippupäivä. Pystyin ajamaan isoilla wateilla rennosti ylös ja tuntui kulkevan loistavasti. Kauden parasta vauhtia ehdottomasti. Päätin kuitenkin säästellä loppuun paukut, koska kisahan oikeastaan alkaa vasta kinahmi 2 päältä. Kinahmi 2 käveltävällä osuudella tiimimme oli lähes kasassa. Kangaskokko meni hiukan edellä, minä keskellä ja Repo tuli Sorviston kanssa minun takana. Kinahmi 2 laskussa kuitenkin jalkani alkoivat viestittää nestevajeesta. En ollut muistanut juoda tarpeeksi. Aika usein käy niin että ei tahdo malttaa juoda jos sattuu kulkemaan hyvin. Nyt kävi juurikin niin. Kun laskin Kinahmi 2 päältä lyhyelle asfalttipätkälle, jonka jälkeen tulee lyhyt käveltävä ja jyrkkä ylämäki niin juuri tämän ylämäen alla molemmat etureiteni kramppasivat armottomasti. Sen jälkeen en vain voinut liikkua. Oli pakko jähmettyä paikoileen hieromaan etureisiä. Onneksi vähän ajan päästä takaani tuli jo Sorvisto ja Repo. Sorvisto otti pyöräni ja tunkkasi sen mäen päälle ja itse lähinnä yritin kontata mäkeä ylös. Pääsin mäen juuri ja juuri ylös ja sen jälkeen pystyin ajamaan vain pikku eturattaalla takareisillä vetäen. Mäen päällä kuitenkin oli näkyvissä lisää ongelmia. Repolta oli mennyt eturengas. No Sorvisto peliin ja näin Repo pääsi nopeasti jatamaan matkaansa, kun sorvisto luovutti etukiekkonsa hänelle. Oli vain pakko yrittää ajaa maaliin vaikka kuinka kramppasi, kun tiesimme, että olisimme siltikin aika korkealla joukkuekisassa. Siinä sitten rullailessa muutamia kuskeja painoi ohitseni ja vähän ajan päästä takaa tuli Sorvisto joka antoi vielä juomansa minulle, kun omat olin imenyt jo loppuun. Tästä jatkettiin eteenpäin niin, että Sorvisto veti tiepätkillä niin kovaa kuin peesissä jaksoin roikkua. Sorviston, eli Repon eturengas alkoi kuitenkin taas tyhjenemään pikkuhiljaa ja Sorvisto joutui jäämään sitä paikkailemaan reitin varteen. Jouduin sen jälkeen ajelemaan yksin, kun en pystynyt ajamaan yhtään kovempaa, että olisin päässyt johonkin letkaan mukaan koska, muuten etureidet olisivat hirttäneet kiinni. Siinä sitten rullaillen maaliin. Tuloksena 19. sija. Harmitti tuo sijoitus kyllä jonkin verran koska kulki niin loistavasti sinä päivänä. No ei voi mitään. Muut tiimiläiset olivat maalissa sijoituksilla: Kangaskokko 9. Repo 10. ja pelastajamme Sorvisto hienosti 24. Olisikin ollut hieno nähdä kuinka korkealle Sorvisto lisikaan yltänyt jos ei olisi joutunut meitä paikkailemaan.

Repo ja oppipoika                                                                                      Kisapeli

Maalissa tilanne näytti toivottomalta. Meitä harmitti se, että todennäköisesti emme voittaneetkaan joukkuekisaa. Menimme mökkiimme itkemään ja nuolemaan haavoja. Yleiskuva oli apea. Kun keräilimme itseämme siellä jonkin aikaa lähdimme Buffettiin syömään. Piazzan seinältä kuitenkin tutkimme tuloksia ja näimme jotain uskomatonta. Fuji-Peloton Team Finland olikin voittanut joukkuekisan! Mahtavaa. Riemu repesi ylimmelleen tiimissämme ja oli mukava mennä syömään buffettia iloisin mielin. Kerrankin joku onnistui. Vaikka itse kisassa kaikki tuntui menevän pieleen, niin saavutimme silti tavoitteemme eli joukkuekisan voiton. Jos kaikki olisi mennyt putkeen olisi tiimiläisistämme aika moni päässyt palkinnoille. Kepeä veikkaus että neljä kuskia olisi ollut helposti kymppisakissa ilman epäonnistumisia. No aina ei voi kaikki mennä putkeen. Onneksi kisoja vielä riittää tänäkautena ja näytönpaikkoja on vielä runsaasti edessäpäin. Tässä linkki joukkuekisan tuloksiin: http://www.championchip.fi/tulospalvelu/e63f1d9c-ccb9-47dd-88c7-b13b95ea4c90/60+km+Teams

Historiallinen voitto!

Itse olen jo pitkään haaveillut ajavani Tahkolla jotain pidempää matkaa. Tämän kisan aikana päätin ottaa ensi vuoden 180km tavoitteeksi ja alankin valmistautua siihen samantien. Uskon että tiimissämme riittää kovia kuskeja voittamaan ensi vuonnakin Tahkon 60km joukkuekisan. Kovat kuskit vaativat kuitenkin alleensa hyvät pyörät. Tässä suhteessa Fuji on ollut erinomainen ratkaisu.

Tuuletusta!

Fiilistelyä

Mestarit