6. Joelähtme Rattamaraton

Kävimme Jaakon kanssa rykäisemässä 28.4 Virossa Joelähtmen rattamaratonin. Reitti oli L O I S T A V A, sisältäen ainakin 60km kapeaa ja mutkittelevaa singleträkkiä, jota oli kiva pyssyttää täysiä. Nousua ei juuri ollut, ne vähät nousut joita reitiltä löytyi, olivat max 20s kestoltaan ja kohtuullisen jyrkkiä.

Lähdimme matkaan perjantai iltana ja yövyimme pe/la yön Espoossa Hotel Vistissä, josta olimme varanneet romanttisen sviitin parisängyllä. Aamulla kello oli soimassa 5.45, ja siitä sitten aamupalan nauttimisen jälkeen autolla Hesaan, auto parkkiin Brasilian suurlähetystön eteen ja siitä sitten Linda Linen terminaaliin, josta lautta lähti klo 8. Olimme tässä vaiheessa täynnä maratonepäluottamusta, olihan takana ensimmäinen työviikko ja kaksi sulan maan maastolenkkiä, josta kilometrejä oli tullut jo melkein 10. Lisäksi viikolla oli tullut speksattua pyörää taas ihan huolella… Vaihdoin alkuviikosta 10-voimansiirron ja tarkoitus oli ajaa 1x10:llä 38t eturattaalla. Noh, 10-vipu meni ekalla lenkillä rikki, ja seuraavalla lenkillä onnistuin hajottamaan sitten vielä ketjunohjurin, vahvasti meni siis! Tietenkään minulla ei ollut toimivaa isoa eturatasta 94mm pulttijaolle, eikä niitä löydä mistään nopeasti, niin katastrofin ainekset alkoivat olemaan kasassa. Näin siis jouduin laittamaan vanhan 9-pakan taakse ja toteamaan että kevein välitys on sitten 38-32… Onneksi osoittautui, ettei niitä mäkiä sitten ollutkaan. Jouduin sitten vielä nöyrtymään ja laittamaan etuvaihtajan kiinni ketjunohjuriksi. Myös eturattaassa oli pieni ”viritys” kun kammet on tuolla 94mm jaolla ja eturatas oli 110mm jaolla. Olin puuhastellut kätevän spider-adapterin hiilikuidusta jolla saa nuo sopimaan yhteen. Ironista kylläkin että minulla oli etuvaihtaja ja melkein pikkurattaan painoinen adapteri kiinni pyörässä, mutta vain yksi ratas… Kelle vaan vois tapahtua näin!

…Takaisin Linda Linen terminaaliin aamulla klo 7.47

Jaakko: ” Älä vaan sano että toi on sisäkumi, joka sun takarenkaasta pilkistää?”

Valtteri:””#¤%&!!!”

Sieltähän se iloisen vihreä Michelinin lateksi kurkki suoraan Furious Fredin takarenkaan kulutuspinnasta. Varotoimenpiteenä painetta pois renkaasta sen verran että lateksi painui piiloon ja pikaista viestiä järjestäjille, josko sieltä löytyisi vararengasta. Nou hätä, tuli vastaus. 

Laiva saapui Tallinnaan 9.40, josta meidät tultiin hakemaan. Kisapaikalle oli matkaa n.25km, ja olimme siellä n. 10.10, kun kisa alkoi klo11. Hyvissä ajoin siis viime hetken speksauksille… Todettakoon että Virolaiset olivat todella mukavaa ja ystävällistä porukkaa, mutta harmittavasti kellään ei ollut ylimääräistä kumia mukanaan… Ei sen puoleen, yleensä nämä hommat tarkistetaan jo kotona. Yksi takakiekko löytyi, mutta siinä oli center lock levy 160mm, ja meikällä tietysti 140mm taka-adapteri… Eli matkaan lähdettiin siis niillä mitä oli.

Itse kisa alkoi n.5km tiepätkällä, jossa aluksi verryteltiin ja sitten alettiin tykittämään, pian kärkeen muodostui  7 veljeksen letka, jossa olimme myös Jaakon kanssa. Ensimmäinen 1,5h olikin hauskaa vauhdikasta ajoa hyvillä mutkittelevilla poluilla. Tuntui kuin olisi ollut lenkillä kuuden Kangaskokon kanssa… Reitillä oli pari kahlauskohtaa ja hieman vuorikiipeilyä, ja yhden tällaisen kohdan jälkeen porukka hieman hajaantui ja kärkeen pääsi 3 miestä, Alges Maasikmets, Ivo Suur ja Pinkkikypärä. Jäimme Jaakon kanssa takaa-ajo porukkaan jossa oli myös suomen kisoistakin tuttu Riivo Schumann. Ero kasvoi ehkä puoleen minuuttiin. Meidän porukkaa ajoi yhden mutkan hieman pitkäksi ja sen seurauksena pääsin letkan kärkeen ennen yhtä polkupätkää. Sovitin lusikan pohjaan ja aloin pyssyttää täysiä. Takaporukka jäi ja n. 5-6km jälkeen sain kärjen kiinni. Hetken päästä siitä minulle tarjottiin kärkipaikka polulle, jota riittikin varmaan 15km. Ajoin omaa vauhtia ja kun tultiin seuraavalle tiepätkälle, niin Pinkkikypärä olikin tippunut jo minuutin päähän. Jatkoimme siis Maasikmetsin ja Suurin kanssa matkaa. Reitillä oli paljon mutaisia ja kuraisia paikkoja ja pyörä tulikin uitettua kaikennäköisissä sooseissa napoja ja keskiötä myöten. Minulla alkoi takajarru oikuttelemaan n. 20km ennen maalia. Kahva ei enää palautunut jarrutuksen jälkeen, vaan minun  piti jarruttaa pihtiotteella, siten että keskisormella aina sai palautettua kahvan. Maasikmets laittoi lisää löylyä piakkoin tämän jarruongelman ilmenemisen jälkeen ja katosikin sitten horisonttiin. Vähällä oli ettei  Ivo Suurkaan karannut, mutta sain hänet vielä napattua kiinni. Maasikmets ajoi voittoon ja me jäimme Suurin kanssa ratkomaan seuraavan sijan kohtalon. Kaveri yritti pyssyttää poluilla karkuun, mutta pysyin melko hyvin kannassa, tiepätkät vedettiin vuorovedolla, tosin sen jälkeen kun voitto oli jo ratkennut, niin ei mitään hirmuiskua enää ollut. Viimesen 5km tiepätkän alussa oli järjetön vastatuuli, jossa vauhti oli n. 20km/h, vikalle kilsalle tuuli kääntyi sitten myötäiseksi ja sitten alettiinkin kelaamaan tosissaan. Ensin iski virolainen mutta 11piikkinen hyppyytti ketjua, sitten iskin minä, mutta sama homma. Homma ratkesi sitten melko brutaalisti, kun 11piikkiinen alkoi pitämään ketjua, niin kiihdytin myötätuuleen 38-11 välityksellä 53,4km/h ja tiputin virolaisen suoraan vetoon. Viimeinen 400m hevosenkenkä pehmeällä niityllä olikin sitten yhtä tusk…juhlaa.  Eroa Maasikmetsiin kertyi 2.45min, mikä ei ole paha, voittihan hän esim. viime vuonna Tahkon 60km 4min marginaalilla. Ivo Suuriltakin löytyy mm. viime vuonna etappivoitto Saaremaa Velotuurilta ja 3. sija Baltic chain tourilta, joten hyvä päänahka tuli otettua. Maasikmets hoidellaan sitten Tahkolla… ;)

Tiimiltä meni kokonaisuus putkeen kun Jaakko hoiti vielä hommat kotiin pokkaamalla 5.sijan ja jättämällä Riivon 7,5min päähän. Kisan jälkeen sai soppaa, mehua ja pullaa. Kisapaikalla ei varsinaisesti ollut suihkua, mutta mepä pääsimme jonnekin privaattisuihkuun, jonne muilla ei edes ollut asiaa! Aika huikeeta palvelua! Tuskimpa oltaisiin päästy edes laivaan niin kuraisina mitä kisan jälkeen oltiin… Kisan jälkeen saimme vielä kyydin takaisin satamaan, mikä ”kuului osallistumismaksuun”. Laiva lähti Tallinnasta klo 19, ja itse olin Tampereella n. klo 23. Jaakko jatkoi tästä vielä Jyväskylään, joten sellainen normipäivä siis…

Tästä jäi nyt jotain tärkeitä tietoja kertomatta mm. tankkauskarkit 4pss, ysärihitit menomatkalla ja sama setti uusintana paluumatkalla, ja tietty rengasspekulaatiot. Voittajalla oli 2.0” Furious Fredit, minulla oli edessä 2,2” RaceKing SS ja takana 2,25” Fredi, Jaakolla oli Geaxin Barro Racet jne… eli toisin sanoen nopein mahdollinen setti oli useimmilla. Ja tämä oli kuulemma teknisimmästä päästä näistä Viron maratoneista.

Jouduin ajamaan suunniteltua 2.0baria pienemmällä paineella takarenkaassa sen takia ettei sisuri pullistuisi ulkorenkaasta, tästä johtuen minulla löi takarengas vanteelle pari kertaa alkumatkasta. Kisan jälkeen tuli todettua että olihan siellä renkaassa peräti 0,7bar painetta. Heh! :D

Lopuksi vielä kuvia

 

 Kuvia

Tulokset 

Fuji Peloton Team Finland!

Tonin kirjoittaman Fuji Altamira 2.0:n arvostelun jälkeen monelle varmaan nousi mieleen kysymys, että mistäs ihmeen tiimistä tässä mahtaa olla kyse. Noh, availlaan asiaa hieman näin tiimin jäsenen silmin.

Kyseessä on sii lyhyesti ja ytimekkäästi nuorista pyöräilijöistä koostuva pyöräilyjoukkue, jota on tukemassa Tampereella sijaitseva Peloton-pyöräilykauppa ja pyörämerkki Fuji. Tiimin toiminta painottuu astetta enemmän maastopuolen kisoihin, mutta maantiellä ajetaan täysiä tietenki kans.

Tiimiin kuuluu siis Picarosta Valtteri Repo, Toni Tähti ja Jaakko Sorvisto. Seurana tulemme siis edelleen edustamaan CC Picaroa, mutta samalla myös edustamme tiimiämme. Pelotonin tuki on ollut arvokasta ja se varmasti antaa meille entistä paremmat mahdollisuudet menestyä tulevan kesän karkeloissa. Ainakin pyörät alkaa olla nyt jokaisella viimeistä huutoa sähkövaihteineen, joten toivottavasti kausi jatkuu samaan tahtiin kuin Valtterin eka kisa Hirvensalossa!

Maantiekauden avaus Turuus

Tulipa aloiteltua tämän kauden maantiekarkelot perinteisissä Simon muistoajoissa ja TS-korttelissa. Viime vuonna olin elämäni ensimmäisissä maantiekisoissa juuri Simon muistoajoissa, ja sieltä on jäänyt hyvät muistot, olinhan kilpasarjan 3. Tänä vuonna lähdin erittäin epävarmana omasta kunnostani viivalle, koska viime aikoina on tullut väännettyä lenkkiä lähinnä yksin.

Lähdin lauantaina Simon ajoihin hyvällä meinigillä ja olinkin alkukierroksilla aktiivisesti mukana tykittelyissä, tavoitteena tuottaa kipua itselleni ja ennen kaikkea muille. No. Hatka lähti ja en ollut mukana. Mukana hatkassa oli ainakin TWD:n Rossi ja ilmeisesti V8:n Leppänen ja joku muu. Tässä vaiheessa pääjoukossa oli sitä perus puolilämpöstä yrittämistä TWD:n torpatessa iskut ja himmaillessa vauhtia. Hatkakin ilmeisesti hajosi ja kärkeen jäi yksin Rossi. Tässä vaiheessa iskin yksin irti ja yllättäen kukaan ei tullut mukaan. Jauhoin sitten yksin puoli kierrosta ja sain Rossin mäen päällä kiinni. Tässä vaiheessa ajettu oli 25km 72km:n kisasta. Seuraava puoli tuntia vedettiin Rossin kanssa vuorovedolla ja ero pääjoukkoon kasvoi reiluun minuuttiin. Sitten saimme seuraa TWD:n pyöräsuunnistusjumala Pökälästä, TuUl:n Simolasta ja Alpha Balticin Martins Savickiksesta. Veto jatkui tasaisena, eikä kukaan juuri lusmunnut ja ero pääjoukkoon kasvoi pariin minuuttiin kun kisaa oli jäljellä enää pari 4km:n kierrosta. Vikalla kierroksella ensin iski Rossi ja viimeiseen mäkeen iski Savickis ovelasti sisäkurvista pyörätien kautta. Simolan kanssa myöhästyimme tästä ratkaisevasti ja ero kasvoi kärkikaksikkoon 10-15 metriin. Pökälä kuittasi lopussa Balttian pojan ja minä onnistuin kampeamaan itseni Simolan ohi kolmanneksi.

Mukana olivat Picarosta myös Mikko Kejo ja Tero Pusa, Mikolla meni rengas kisan puolivälissä ja kiekon vaihtamiseen mennyt aika pudotti miehen pääjoukosta, johon ei enää ollut paluuta. Terollakin meni lopussa rengas, mutta hän pääsi linkuttamaan maaliin asti pääjoukon hännillä.

Sunnuntain TS-korttelit olivatkin sitten uusi kokemus meikäläiselle. Alussa tuli tykiteltyä taas ja yritettyä moneen otteeseen irti, mutta iskut olivat pehmeitä eivätkä johtaneet muuhun kuin omien jalkojen tyhjentymiseen. Jossain vaiheessa irti pääsi (ilmeisesti pääjoukon kärkipäässä sattuneen kolariin takia?) 8 miehen hatka jossa olivat Pökälä, Savickis, Chebicin Eskelinen, V8:n Hiltunen ja Järvinen sekä Velocitorin Nurmi ja CK Masterin Mansner. Hatkassa veto toimi ilmeisen hyvin eikä sitä enää tavoitettu. Minulta meni kumi 36kierroksen jälkeen ja siirryin katsomon puolelle. Hatka pääsi kilometrin radalla jo niin lähelle pääjoukkoa että koko pääjoukko otettiin sivuun kierroksella 45. Hatka meni puoliksi loppupään välikirien seurauksesta ja lopulta Pökälä hoiti homman suvereenisti kotiin vahvalla kierroksen kirillä. Savickis oli 2. ja Eskelinen 3. Tero oli 18. ja Mikko 31. molemmat tulivat pääjoukossa maaliin.

Allekirjoittaneella tuloksissa lukee dns, koska unohdin tehdä lähtökuittauksen… Heh, mitä tupilointia. Olin niin keskittynyt ennen starttia pääsemään eturiviin että tällainen pikku muodollisuus unohtui…

Tälläinen oli kauden avaus. Lauantain kisa meni loistavasti ja on osoitus siitä että talven aikana on tehty virheiden lisäksi myös ilmeisesti jotain oikeinkin. Ensi viikonloppuna Hyvinkää. Pysykää kanavalla. Hyvää yötä!

-Valtteri

Fuji Peloton Team Finlandin kalustoesittely osa 1

Fujiteam ajaa kaudella 2012 Fujin Altamira 2.0 di2 maantiepyörällä.

Hienoimpana osana pyörässä on Shimano Ultegra Di2 sähkövaihteet. Sähkövaiheet ovat yleistymässä maantiepyöriin kovaa vauhtia ja tulevaisuudessa luullakseni suurin osa maantiepyörien osasarjoista on sählökäyttöisiä. Ensimmäisen kerran kun pääsin testaamaan sähkövaihetita fiilikseni olivat: WOW uskomattoman tarkka vaihto ja nopea. Vipua ei tarvitse painaa kuin vaikka pikkurillillä. Niin helppoa vaihtaminen siis on. Etuvaihtajankin! Vaihteistossa henkeäsalpaavinta onkin juuri etuvaihaihtajan toiminta. Niin helposti ja vaivattomasti se käy. Näitä sähkövaihteita käyttäessä on fiilikset olleet hienot ja enää en haluakkaan siirtyä takaisin enää vanhanaikaisiin vaihteistoihin. Näitä jäädään nyt todellakin odottamaan myös maastoon saapuviksi. Maastossa näille sähkövaihteille on todellakin paikkansa. Kun voiman siirto menee mutaiseksi, niin vanhanaikainen vaijeri vaihde menee tukkoon ja ei siirry enää hyvin rattaalta toiselle. Sählövaihteessa taas sählömoottori siirtää vaihtajan tarkasti ja voimakkaasti omalla paikalleen välittämättä mudasta ja liasta.

Pyörän sielu, eli runko on tyylikkään näköinen ja upeasti toimiva. Runko on hyvin kiertojäykkä ja vastaa kireihin herkästi, viemättä voimaa notkumisella. Mikä rungosta tekee todella hyvän on se, että runko on yhtäaikaa myös jäykkä, että mukava. Voisikin sanoa, että pyörä on mukavin ja jäykin maantiepyörä mitä minulla on koskaan ollut. Keula on kanssa hyvin jäykkä ja suodattaa tärinöitä erinomaisesti. Keula ohjaustanko kombinaatio suodattaa hyvin käsiltä tärinät ja ajaja voi laittaa kaiken energiansa etenemiseen. On hienoa huomata, kun repii putkelta isoja mäkiä voimalla, niin kuinka hyvin pyörä vastaa voimaan. Jos pyörää vertaa entiseen maantiepyörääni, niin sen keskiö notkui monta senttiä voimalla ajaessa. Fuji Altamira 2.0 ei juuri lainkaan. Voidaankin sanoa kiertojäykkyyden olevan erinomaisella tasolla. On hieno huomata kuinka Fuji on pystynyt tekemään yhtäaikaa niin mukavan pitkien lenkkien pyörän, kuin kisakireän kiripyörän ja kaiken siltä väliltä yhteen pakettiin.

Kun on paljon hyvää, niin täytyy myös sanoa jotain vähemmän hyvää. Nimittäin pyörässä tulleet kiekot ovat aika raskaat. Raskaus voi kyllä toisaalta olla hyväkin asia varsinkin jos on kisakiekot erikseen joilla tykittelee kisat. Näin ollen vähän raskaammat keikot treeneissä saa aikaan mukavan tunteen kisoissa kun laittaa kevyet hiilikuitu tuubit alle. Tulee tunne, että nyt pyörä liikkuu ja kovaa. Kiekkojen raskaus ei muuten haittaa kuin kiihdyttäessä ja ylämäissä. Tasasella pyörä kulkee vaivattoman kevyesti. Alamäessä raskaimmilla kiekoilla taas saa kerättyä hurjasti vauhtiä, mikä on aikas siistiä. Kiekkojen raskaus kompensoituu kyllä täysin sillä, että ne ovat supermukavat ajaa! Kohtuu jäykät ja suodattavat hyvin epätasaisuuksia ja antavat tasaisen kyydin joka olosuhteessa.

Olemme Sorviston Jaakon kanssa nyt Jyväskylässä CCPicaron leirillä pyörät saavatkin oikein tulikasteen tulevina päivinä. Tänään ajoimme kevyen 2.5h lenkin ja lenkin loppupuolella satoi vettä ja tiet olivat kuraiset ja kyllästettyinä sepelillä. Pyörät selvisivät lenkistä mainiosti ja mitään rengasrikkoja ei sattunut vaikka sepeliäkin tuntui oleva aikas lailla paljon.  Jarrutkin pyörissä toimivat vallan mainiosti PariisiRoubaixin tapaisessa kuravellissä. Pitoa riitti ja pyörä taipui mutkiin kunniakkaasti  ja tuli ketterän vakaasti ulos saavuttaen jo muutamalla polkaisulla äärimmäisen kovan nopeuden.

Huomenna, lauantaina onkin luvattu oikein kunnon räntä ja vesisadetta. Saas nähdä miten pyörät selviät loska rallista, kun tarkoituksena on mennyt keuhkoja ja reisiä runtelevaa MK:ta Linimentti tulee tarpeeseen, sillä keväiset vesisateet ovat yllättävän kylmiä. Tarkoituksena on siis laittaa pyörät oikein kunnon testiin ja katsoa kuinka niiden käy. Muutaman sadan kilsan jälkeen luottamus pyörään on mainio ja uskon pyörän selviävän loistavasti kovasta kelistä. Saas nähdä ketkä Picaron aktiivit uskaltautuvat huomenna viivalle taistelemaan Fujeja vastaan. Luulen, että fujeilla taitaa olla nyt miesylivoima.

Sunnuntaille on luvattu hienoa keliä ja silloin onkin oikein hyvä päivä nauttia kuivasta maantiestä mukavalla pyörällä.

Sykemittaritestiä

Ensimmäisen oman sykemittarini hankin 2008. Se oli Suunnon T4 ja tietenkin sitä vika-altteinta mallia. Omani on käynyt jo kolmesti takuuhuollossa ja on taas ruvennut reistailemaan ja näyttää sykkeet aivan miten sattuu. Tämän tappelun innoittamana Jaakko tarjosi minulle Garminin forerunner 310xt:n testiin. Olen nyt käyttänyt kyseistä mittaria kaksi viikkoa ja olen aivan myyty.

Testilaitteet, eli Suunto T4 ja Garmin 310xt

Kliseisesti plussat ja miinukset laitteista:
Suunto T4
+kooltaan näppärä, voi käyttää hyvin myös kellona
+hinta (maksoi aikanaan satkun tms.)
-ei sisäänrakennettua GPS:ää eikä korkeusanturia
-surkea ranneke, olen omani nitonut, ettei se pääse löystymään
-syö paristoja
-sykesignaali heikko, kellon pysyttävä vartalon etupuolella ja varsin lähellä sykevyötä. Venytellessä monesti kello menee liian kauas tms ja sykesignaali katkeaa
-ongelmat sykevöiden kanssa, nyt menossa muistaakseni neljäs eri sykevyö.
-epälooginen käyttöliittymä ja painikkeiden tiedot printattu kellon pohjaan! (tämä vika korjattu seuraaviin malleihin)
-sykedataa ei saa ulos mittarista
-yhden päivän treeneistä näkee vain kaikkien päivän aikana tehtyjen treenien maksimisykkeen, ei erikseen jokaisesta pätkästä, mitä mittari on ollut päällä. Esimerkiksi jos tekee vetoja, niin niistä näkee jokaisesta keskisykkeen mutta ei erikseen jokaisen vedon maksimisykettä.
-näytöltä on helppo lukea vain syke, muu data on varsin pienellä

Tässä näkee näyttöjen eron. Suunnon pieniä tietokenttiä on vaikea vauhdissa lukea.

Sykevöiden mallit ovat hieman erilaiset. Molemmat ovat mukavia ja pehmeitä. Garmin on kuitenkin lukkomekanismiltaan parempi ja mokkulan muotoilu parempi.

Garmin forerunner 310XT
+täysin kustomoitava näyttö, 1-4 tietokenttää ja ne ovat itse valittavissa
+looginen käyttöliittymä
+todella voimakas sykesignaali, olen käynyt pelaamassa sählyä jättäen mittarin kassin päälle. Tällöin mittarin ja vyön välillä on ollut parikymmentä metriä välimatkaa parhaimmillaan. Eikä ole sykekäyrä katkeillut.
+datan saa koneelle ja tiedonsiirto on nopeaa sekä helppoa (tikku koneessa ja ohjelma päällä, niin data siirtyy heti, kun kone havaitsee mittarin. Käytännössä siis heti lenkiltä tultua, jos mittari vain on vielä päällä)
+sykekäyrät ovat hyvä lisä ja niiden kanssa saa treenit analysoitua paremmin
+tarkka GPS
+ladattava, akkukesto gps-tilassa noin 20h
+merkkiäänet ja värinä
+kasapäin lisälaitteita ja -tarvikkeita saatavilla (ANT+ tuki, erilaiset pidikkeet pyöräilykäyttöön jne)
+tukeva ranneke
-ei barometristä korkeusanturia, joten korkeuskäyrissä voi olla pientä heittoa
-hinta
-kello on valtava muihin sykemittareihin verrattuna
-ei mikään kaunein mittari väritykseltään

Kokoeroa on

Ohukainen ja paksukainen

Garminista jäi todella hyvä maku testin jälkeen. Paluuta entiseen temppuilevaan Suuntoon ei ole. Vaikka kaikenlaiseen testiin tuli mittari laitettua, niin silti monta ominaisuutta jäi testaamatta. Kyseinen Garminin mittari on tehty multisport-käyttöön, erityisesti triathlonisteille. Laitteen kanssa voi uida ja siinä on eri tilat juoksuun, pyöräilyyn, uintiin ja myös tila "muut lajit" esimerkiksi hiihtoon käytettäväksi. Garmin vakuutti tarkkuudellaan, helppokäyttöisyydellään ja kustomoitavuudellaan. Jos siis haluaa hyvän treenikaverin, kaipaa GPS-ominaisuuksia ja vedenkestävyyttä, niin Garminin tarjonta kannattaa katsastaa. Varoitan vain, että jos laitteita pääsee testaamaan, niin ne voivat viedä mennessään. Niin kävi myös allekirjoittaneelle, joka tilasi 310xt:n seuraajan, 910xt:n. Siitäkin tulee aikanaan juttua, kun käyttökokemuksia olen saanut kerättyä.

Aika-ajopyörä kesäksi

Lähtötilanne oli se, että olin harkinnut aika-ajopyörän kasaamista tai ostamista valmiina tulevien kesien koitoksia varten. Pyörää tarvitsen peesikieltoisiin triathlonkisoihin aika-ajojen ohelle. Tämän lajirajat ylittävän lähtötilanteen takia pyörä aiheutti jonkinverran päänvaivaa, kun triathlonissa rajoituksia ei juurikaan ole rakenteellisten ratkaisuiden suhteen, toisin kuin virallisissa pyöräkisoissa. Valmiista paketeista pohdin pitkään triathlonspesifisten, UCIn säännöt romukoppaan heittävien pyörien ja UCIn säännöt täyttävien pyörien välillä. Ajattelin, että olisin hankkinut pyörän alennusmyynneistä kauden päätyttyä 2012. Mutta marraskuussa 2011 kuulin tutultani Heinolasta, että eräs itseni kokoinen tempokuski olis vaihtamassa kalustoaan ja myisi vanhan huippurunkonsa minulle sopivaan hintaan. Tämä runko oli vuoden 2009 Isaac Joule Aerotic, jota oli pidetty kuin kukkaa kämmenellä. Rungon nopeus on testattu edellisen omistajan toimesta ikäluokkasarjoissa.

Kaupat syntyivät hyvin lyhyellä miettimisajalla ja alkoi armoton alennusmyyntien kyttääminen osien löytämiseksi. Osia ostellessa en ajatellut painoa ollenkaan, ainoastaan hintaa ja käytettävyyttä laadun ohella. Tästä syystä hyllyyn jäi kevennysosat ja mallistojen kärkipään osat, kuten sähkövaihteet jne. Ainoa rajoite oli, että osien olisi oltava sallittuja myös virallisemmissa kisoissa. Osiksi valikoitui pääasiassa Ultegraa ja sitä mitä vastaan tuli.Tässä on osalista kaikessa kauneudessaan:

Runko&keula: Isaac Joule Aerotic
Jarrut: Shimano Ultegra, jarruvaijerit Shimano
Jarrupalat: SwissStop "yellow king"-seos
Etu- ja takavaihtaja: Shimano Ultegra + Tacx kuulalaakeroidut rissat
Vaihdevivut: Shimano Dura Ace
Jarrukahvat: Sram TT
Kammet: 172,5mm FSA SL-K Light 53/39 FSA Megaexo-laakerilla
Polkimet: Time iClic carbon
Ketju: Dura Ace
Kiekot: Planet X 50mm tuubikiekot Ultegra-kasetilla
Renkaat: edessä Schwalbe Ultremo, takana Continental Sprinter
Ohjaustanko: 3T Aura, stemmi Bontrager RXL 100mm
Satula: Vision Trimax
Pulloteline: Profile Design
Tankoteippi: Sram

Painoa Iisakiksi ristitylle pyörälle tuli ajokuntoisena henkilövaakaa käyttäen noin 8,6kg. Varsin kevyt aika-ajopyöräksi siis, vaikka kevennyspalikoita ei tuo ole nähnytkään. Jos vielä haluaa hifistellä, niin taakse voisi jostain metsästää levykiekon ja eteen korkeampiprofiilisemman kiekon. Mutta nykykunnossa pyörä on jo varsin nopea ja hiilikuitupitoinen.

Rakentelukuvia:

Vaijerinkuoret piti luonnollisesti valita pyörän värin mukaan

Takavaihtaja sai alkuperäisten tilalle kuulalaakeroidut rissat

 Loppuun vielä kuva koko komeudesta:

Pientä hienosäätöä on vielä kesäksi tulossa. Satula nimittäin saattaa vielä vaihtua ja tangon väliin tuli vielä Profile Designin aeromallinen juomapullo. Vielä kun tiet sulaisivat niin, että pääsisi ajamaan muuallakin kuin trainerilla. Projektista voi vain todeta, että budjetti piti varsin hyvin, vaikka nälkä meinasi taas kasvaa syödessä.

Huippupyöräilijän talviharjoittelua

Vitsi, vitsi. Ihan omia reenejä vaan...


Kerron tässä nyt viimeisen kahden viikon touhuista, kun olen
taas päässyt harjoittelun makuun polvivaivojen ja flunssan jälkeen. Polven
rikoin jouluna Espanjassa, kun saatoin hieman innostua kylmiltään ajamaan
liikaa heti leirin alussa. Mies on niin heikko, ettei paikat kestä kevyttä
500km/3pv aloitusta. Tästä tyhmyydestä on nyt tullut kärsittyä alkuvuosi, mutta
nyt näyttää taas hieman valoisammalta. Olen nyt tämän pari viikkoa käyttänyt Jukka Isotalolta lainaksi saamaani Back on Track polvitukea, joka on ilmeisesti
auttanut. Olen pitänyt sitä jalassa käytännössä 24/7, ja varsinaisia kipuja ei
ole ollut, tosin nyt viimeisimpinä päivinä on ollut jotain pieniä tuntemuksia,
mutta lepoa koneeseen ja sitten lisää määrää, niin kyllä siitä taas lähtee.
Tässäpä pientä päiväkirjan poikasta:

ma 20.2 tiellä 60km/2.35h kevyt, edellispäivänä tuli
nitkahdettua

ti 21.2 juoksu 3km +puntti 3x8 toistoa jaloille: takareidet,
prässi ja kyykky. kyykyssä painot 80,90,100kg, viime vuonna meni parhaillaan
85kg

ke 22.2 tiellä 65km/3.02h kevyt, vika 1.30h vastatuuleen ja
satoi jäätä. Järki kaukana…

to 23.2 tiellä 86km/3.12h josta 3x20min vk
1. 158/171bpm 29,4km/h
2. 164/177bpm
31,1km/h
3. 168/176bpm 31,9km/h, hyvä kulku ja kivaa oli

pe 24.2 tiellä 44km/1.51, aamulenkki ennen aamupalaa ja
kouluun menoa

la 25.2 maastossa 58km/3.39h sellaista semikinnausta koko
ajan, aika raskas setti

su 26.2 tiellä 95km/4.10h vajaa 3h ajoa alle, sitten 1h
vk:lla. 28,0km/h viimeiset 25min järkyttävä vastatuuli.

yhteensä 411km ja n.
19h, puntilla olosta ei tule minuutteja/tunteja, kun se on suurimmaksi osaksi
palauttelua. Ihan hyvä viikko, vältin ylilyönnit, mikä on positiivista.

ma 27.2 maastossa 35km/2.26h kevyt, polut oli hyvässä
kuosissa, oli vaikeaa yrittää ajaa kevyesti.

ti 28.2 15min verr. jollain etäisesti kuntopyörää
muistuttavalla laitteella + puntti. Sama setti kuin viimeksi (=aina), kyykyssä
painot 90,100, 110kg. Ennätykset paukkuu… :D + juoksu 2km. Olin Tampereen
GoGolla tutustumiskäynnillä, eli kuuntelin aluksi 10min propagandaa ja pääsin
sitten ilmaiseksi sisään. Hyvä setti.

ke 29.2 maastossa 30km/1.58h kevyt keskisyke 133

to 1.3 tiellä 113km/4.52h, josta 2x20min vk
1. 29,4km/h 165/173bpm
2. 28,0km/h 167/180bpm nihkeää, kävin lopussa poluilla, pehmeää.

pe 2.3 tiellä 90km/4.15h kevyt eka 2,5h vastatuuleen, oli
taas huumori koetuksella. Tiet märät, kengät märät ja vaatteet märät. Onneksi
oli palautuskarkit… 128/160bpm

la 3.3 tiellä 22km/1h kevyt aamulenkki ennen lähtöä
Pohjanmaalle kummitädin ja kummisedän häihin.

su 4.3 lepo

yhteensä 292km ja n. 15h


Tällä sabluunalla jatketaan, eli käytännössä kuormittava
päivä ja kevyempi päivä vuorotellen ja viikonloppuna sitten pitkää ja kovaa. Puntin lasken kuormittavaksi. Meikäläisen reenit ei ole mitään salatiedettä.
Kausirytmitys on sellainen että ensin ajetaan paljon, ja sitten ajetaan paljon
ja kovaa, ja kesällä poimitaan marjat. Paljon ajaminen tarkoittaa minulle sitä,
että ajaa niin paljon kuin jalat kestää, usein kyllä tulee ajettua enemmänkin...
Kaikki lenkit tulee ajettua maasturilla, koska cycloa en omista.


-Valtteri