Picarolaiset Kuusamossa

Menneenä viikonloppuna järjestettiin Kuusamossa maantiepyöräilyn Barentsin mestaruuskilpailut. Kilpailu on tarkoitettu vain Barentsin alueen pyöräilyseurojen edustajille, mutta oli silti avoin kaikille. Picaron edustuksen kisoissa hoitivat Pohjois-Suomen vahvistukset Juha ja Mikko, sekä suksien päältä paremmin tunnettu Jussi Simula.

Kilpailu aloitettiin prologilla, mikä oli mäkitempo Rukan mastolle. Minut oli laitettu viimeiseksi lähtijäksi Törmäsen Markon perään, joten olikohan joku arvellut mäkikunnostani jotain ;) Mäen päälle päästiin, ja maalissa todettiin että hiihtäjillä mäki nousee pyörälläkin varsin hyvin. Marko kuitenkin voitti jättäen picarolaisia joitain sekunteja. Itselläni ei ollut kovin herkkää kulkua, tuloksena 7. sija 17,7 s kärjestä. Jussi jäi vain noin 5 s ja Mikko noin 7 s Markosta. Iltapäivän korttelin välikireistä sekä maalista saatavilla hyvityssekunneilla oli näin jopa ratkaiseva merkitys kokonaiskilpailuun.

Korttelikilpailu lähti vauhdikkaasti käyntiin Törmäsen pitäessä hyvää kyytiä keulassa. Reitillä oli yksi kohtuu tiukka kinkama minkä Marko ajoi aina niin hyvää kyytiä ylös, ettei muiden tarvinnut mennä keulaan koko kierroksella. Itse lähinnä korisin peesissä, ja keulaan meno olisi ollut kyllä jonkinasteinen itsemurha. Vauhti oli niin murhaavaa, että hyvin nopeasti meitä oli kärjessä enää viisi, sitten kolme ajajaa, Marko, minä ja Mikko. Välikireihin hieman vielä kiihdytettiin mutta Marko vei niistäkin kaksi ja minä yhden. Näin ero kokonaistilanteessa vain kasvoi. Itse otin viimeisen välikirin ja tyhjensin lippaani sitten siihen, eikä ollut enää hirveästi annettavaa Mikon ja Markon voittotaisteluun, mitä katselin muutamaa metriä taaempaa. Marko kuitenkin vei ansaitusti tämänkin kilpailun voiton puolella renkaan mitalla, ja lähti seuraavaan päivään melko selkeässä n. 17 sekunnin johdossa toiseksi nousseeseen Mikkoon. Myös korttelissa vahvasti ajanut Jussi joutui harmilliseen kolariin viimeisellä kierroksella ja putosi sen vuoksi kokonaistilanteessa kauas kärjestä.

Toisen päivän maantiekilpailussa henki oli selvä; Konttaisen nousussa kiihdytetään ja muodostetaan kärki. Näin kävikin, ja muodostuneessa seitsemän miehen kärkijoukossa olivat kaikki kolme picarolaista, Antti Räty sekä Marko OTC:stä sekä SuKi:n Penttilä ja PeNo:n Korhonen. Vuoroveto toimi hienosti ja matka taittui hyvää kyytiä. Picaron miesylivoima antoi huomattavaa helpotusta loppuratkaisuihin, jossa tavoitteena oli tietysti saavuttaa osakilpailuvoiton ohella myös kokonaiskilpailun voitto. Tässä tapauksessa Markon olisi pitänyt maalissa jäädä noin 20 s Mikolle tai noin 35 s Juhalle.

Jonkinlaista ratkaisua alettiin hakemaan n. 8 km ennen maalia, kun Jussi iski irti. Kukaan ei lähtenyt seuraamaan, joten muun porukan vauhti hidastui ja kärkimies meni menojaan. Rukan tienoille tultaessa vauhti oli mäessä rauhallinen, ja iskin mäen loiventuessa muutaman polkaisun verran. Marko vastasi mutta hölläsi kuitenkin kun lopetin. Mikko kontrasi kuitenkin heti, eikä Marko ehtinyt Mikon peesiin. Itse istuin Markon peesissä loppuosan alamäkiosuuden katsellen kuinka ero vain kasvaa eteenpäin! Takaa tulivat vielä n. kilsa ennen maalia mukaamme Räty ja Penttilä, ja samalla hetkellä kun he saavuttivat, iskin ja pysyin selvästi kolmantena maaliin.

Seuralle siis hieno kolmoisvoitto onnistuneen joukkuetaktiikan ansiosta! Jussi Simula sai voitollaan balsamia eilisille haavoilleen, kakkonen Mikko Kejo ja kolmas Juha Kangaskokko. Maalissa saavutetut aikaerot eivät kuitenkaan aivan riittäneet kokonaiskilpailun voiton saamiseen joukkueelle, mutta ero kaventui kuitenkin huomattavasti. Kaikille tuntui jääneen tästä osakilpailusta hyvä mieli, kun rusketusrajat vahvistuivat kovasti, homma toimi hyvin ja onnistumisia saavutettiin joka rintamalla. Lyhyemmät maantiekisat kovaa ajettuna ovat selvästi erinomaista harjoitusta myös hiihtäjän peruskuntokauteen!

Tulokset: http://www.kotiposti.net/xkarim/
Kisasivut: http://cycloskuusamo.net/Kuusamo%20Barents%202012.htm

Fuji-Peloton GP

Moi

Tuli käytyä ajamssa eilen Fuji-Peloton GP. Keli oli upea. Olisi siis mahtavat puitteet ajaa kisaa maantiellä. Reitti oli reilu 3km pitkä, joka nousi joka kierros Pyynikin rinteen päälle. Kierroksia sarjassani oli 20. Kisa starttasi alamäkeen ja vauhdit nousivat heti melko koviksi. Kisan edetessä reitti tuli varsin tutuksi ja mäet myös. Olin ehkä ymmärtänyt reitin todella jyrkkiä nousuja ja laskuja sisältäväksi etukäteen, mutta reitti paljastuikin melko loivaa nousua ja laskua olevaksi. Ensimmäiset 10 kierrosta menivät ósaltani varsin kevyesti mutta sitten alkoivat ongelmat. Tajusin että juomaa ei ole enää yhtään ja matkaa maaliin on vielä 10 kierrosta. Tunsin kramppien väijyvän reisiä. Oli vain ajan kysymys milloin makaan tienposkessa kramppien kourissa. Mutta kramppailut kuitenkin lähtivät siitäkin huolimatta, että juomaa ei ollut. Nyt tunsin vain armottoman nestehukan painavan päälle. Kun matkaa oli maaliin viisi kierrosta oli tunne sellainen, että maksaisin mitä vain vedestä. No vettä ei tullut ja kisa jatkui. No lopulta pääsin sitten maaliin pääjoukossa rullaillen loppukirin.

Varsin kaksijakoinen kisa siis. Ensimmäinen puolisko oli hyväjalkaista ajoa ja toinen puolisko alkoi kuivattaa miestä. Joinkin kotimatkalla yli 7 litraa vettä, maitoa ja mehua. Silti kotiin päästyttyä oli vielä kova jano ja vettä meni vielä aika paljon. Kummallista kyllä vaikka join paljon nestettä ei vessassa tarvinnut juuri käydä. Taisi olla mehut niin loppu että kaikki otettiin hyötykäyttöön.

Pyöräni Fuji Altamira 2.0 Di2 toimi kisassa aivan loistavasti. Alamäet meni niin vakaasti kuin juna ja ylämäkiin sai runtata pyörällä oikein kunnolla ja pyörä ei notkunut alla, vaan välitti tehokkaasti voiman takapyörälle. Myös paikotellen huonokuntoinen asfaltti ei tiputtanut kuskin hampaita vaan mukavasti pyörä siitäkin meni. Varsin loistava pyörä siis. Soveltuu niin jämäkkyydeltään kisakäyttöön ja mukavuudeltaan pitkien lenkkien tekoon hienosti. Suosittelen kokeilemaan!

Kisasta jäi positiivinen maku suuhun juomien loppumisesta huolimatta. Sain nyt sitä kaipaamaani kovaa treeniä ja hieno oli ajella näin hyvin järjestetyssä kisassa. Nyt on alkukauden treenikisat ajettu ja on aika ruveta ajamaan kisoja kisaamismielessä. Odotan innolla lauantain Valkeakoski maratoonia, joten siellä nähdään.

Pidetään vaihteeksi ketju kireällä!
T.Toni

Harju MTB

Moro

Tänään oli vuorossa Harju MTB:n historian yhdeksäs kerta kun kyseinen kisa järjestetään. Itselle osallistumiskerta oli toinen.

Lähdimme aamulla kohti Jyväskylää Viitasaarelta ja sade ropisi mukavasti auton tuulilasiin. Mukava kisa oli siis luvassa lämpötilan ollessa kesäiset +8. Saavuimme kisapaikalle joskus kahdentoista maissa ja aloitin lämmittelemään rullilla. Varsin heti huomasin että ketjut pätkivät. Pyörä alas rullilta ja voimalla kokeilemaan ajamista. Ei tule mitään. Ketju pätkii kokoajan. Syykin selvisi. Vaihdoin nöösimäisesti eilen illalla uuden ketjun pyörään ja en tajunnut että rattaat ovat melkein slikseinä. No sitten vaan paniikissa, tietysti kuten aina ennen kisoja, ratkaisuja etsimään. Lopulta vaihdoin taakse varakiekon ja sen jälkeen pystyin kohtalaisesti polkemaan ilman suurempia ongelmia, kunhan ketju oli vain kakkos eturattaalla.

Startin pamahduttua vedin ekan kierroksen kärjessä. Samalla tajusin kuinka epämukavaa on ajaa lämmittelemättömillä lihaksilla. Ei tullut kerettyä lämmiteltyä pyörän kanssa painimisen vuoksi. Päätin seuraavat muutamat kierrokset ottaa lämpöä Tommi Niemisen peesissä. Olihan kierroksia kuitenkin ajettavana 15, vaikkei se ajallisesti juuri mitään kestänyt. Kun olin lämmennyt riittävästi päätin seurakaveri Jaakko Sorviston kannustuksesta ruveta ajamaan omaa ajoani. Nieminen näytti tippuvan välittömästi. Siinä sitä sitten rullailtiin ja ohiteltiin kuntoilijoita kierroksilla ja nautittiin maastopyöräilystä. Olisi toki ollut kivaa jos olisi kilpakumppaneista ollut enempi vastusta, niin olisi saanut ajettua epämukavuusalueella. Jos pyörällä haluaa todella ajaa täysiä niin siinä on oltava jokin samankuntoinen vastustaja vierellä jota yrittää tiputtaa. Henkinen puoli merkkaa niin paljon jos haluaa ajaa täysillä. Laiska, lihava ja mukavuudenhaluinen ihminen ei jaksa kurittaa itseään itsekseen riittävän kovaa.

Videoa kisan alusta mutaista
Puolenvälin paikkelta mutaista
Loppupuolta G-voimat jyllää
Sori en osannu laittaa suoraan tähän noita videoita. Lasse Vuorelle iso kiitos videoinnista!
Tulokset

Maaliin tultiin ja kotiin lähdettiin. Näin loppupeleissä voimme spekuloida että jalat toimivat kohtuu hyvin, mutta jos halutaan ajaa isoa ja kovaa vaatii se vielä kovia kisoja joissa todella saa laittaa itsensä likoon niin että taju meinaa lähteä. Spekulointia lisää: alunperin ajattelin ajaa 2.00" FuriousFredeillä mutta niiden litkutus osoittautui ylitsepääsemättömäksi ja loppupeleissä ajettiinkin sitten takana 2.4" Racing Ralphi treenikiekolla ja edessä 2.25" Rocket roni kisakiekolla. Noh, pitoa ainakin riitti.

Huomenna lähdetäänkin sitten ajamaan oikein isojen poikien kisaa Tampereen Pyynikille. Vuorossa on kunnon mäkikisa eli ex. Rosendahl GP ja nykyinen Fuji/Peloton GP. Eli oman tiimin kisa olisi vuorossa. Osallistujalistalla näyttää olevan muutamia kovia kuskeja, joten toivotaan, että huomenna saadaan kuski kunnolla ahtaalle ja näytetään miten Fujin maantiepyörä lähtee ylämäkeen mukavan kevyesti sähkövaihteiden voimalla. 


Hyvää loppuiltaa ja pidetään ketju löysällä.
Moro
t.Toni

Satakunnan ajot

Moi.

Kävin Ulvilassa ajamassa maantiepyörällä ilman tuloksia.

Prologi

Lauantaina kisat alkoivat tutulla 1,7km prologilla. Tänä vuonna tempovehkeet oli kielletty, mikä pisti pelin tasaiseksi. Itselläni ei kulkenut mihinkään, vaikka keli oli loistava: +4C ja vettä satoi. Sijoitus oli 13. ja ero kärkeen rapiat 4s. Pidän itseäni hyvänä kilpailijana ja minulla on aina ollut vaikeuksia saada itsestäni kaikkea irti reeneissä/kelloa vastaan. Seli seli.

1.Etappi

90km. Nihkeää ajoa. Ekalla kierroksella tuli oltua n.7km hatkassa parin ukon kanssa, mutta eipä se kantanut. Meidät ajettiin kiinni ja oikeastaan saman tien lähti ratkaiseva hatka, joka meni 1s turvin loppuun asti. Harmittaa vietävästi, koska hatka lähti meikäläisen edestä ja yritin kyllä täysillä mukaan, mutta ei vaan pystynyt. Loppukisa oli peruspogoilua. Maaliin kuitenkin pääjoukossa, joten seuraavalle päivälle oli vielä kaikki auki. Keskinopeus oli muuten mun mittarilla 41,9km/h, joten ihan hyvää kyytiä siis.

2.Etappi

125km, tuulinen keli. Jalat tuntuivat eilistä paremmilta. Alussa nysvättiin, joten lähdin yksin tykittämään kun 5km oli ajettu. Kukaan ei tullut mukaan ja kinnasin yksikseni seuraavat 17km eron ollessa parhaimmillaan 45s. Loppukierroksen myötätuulessa pääjoukko tuli kuitenkin nopeasti kiinni, joten eipä siitä sen enempää hyötyä ollut. Eipä näihin kisoihin ole tultu laiskottelemaan. Toisella kiekalla pääjoukko meni kahtia ja seuraavat kilometrit ajettiin kärkiporukalla isoa kovaa. Ero kasvoi takanatuleviin 2 minuuttiin ja pelleily alkoi. Veto kuihtui ja eroja alkoi syntymään. Ensin porukasta irtosi Kuuranne ja Rissanen ja (olisko ollut kierrosta myöhemmin...)  Tiainen, Manninen, Eskelinen ja Henttala. Takaporukassa veto ei toiminut ollenkaan hommat kusi täysin. Sen tietää kun meikäläinen vetää tasamaata, niin edellämenevät karkaa. Tuon porukan vahvimmat tempomiehet kun istuivat mukavasti peesissä (sikälimikäli niin hitaassa vauhdissa mitään peesihyötyä edes saa). Kaiken kruunuksi pääjoukon takapuoli ajoi meidät vielä viimeisen kierroksen alussa kiinni. Tipuin siitäkin sitten kun maallin oli n.10km. Jalat oli ajettu tyhjiksi.

Kovat oli tänäänkin kovia, me heikommat voidaan taas jossitella.

Tulokset löytyy Kari Mäkisen sivuilta.

 

6. Joelähtme Rattamaraton

Kävimme Jaakon kanssa rykäisemässä 28.4 Virossa Joelähtmen rattamaratonin. Reitti oli L O I S T A V A, sisältäen ainakin 60km kapeaa ja mutkittelevaa singleträkkiä, jota oli kiva pyssyttää täysiä. Nousua ei juuri ollut, ne vähät nousut joita reitiltä löytyi, olivat max 20s kestoltaan ja kohtuullisen jyrkkiä.

Lähdimme matkaan perjantai iltana ja yövyimme pe/la yön Espoossa Hotel Vistissä, josta olimme varanneet romanttisen sviitin parisängyllä. Aamulla kello oli soimassa 5.45, ja siitä sitten aamupalan nauttimisen jälkeen autolla Hesaan, auto parkkiin Brasilian suurlähetystön eteen ja siitä sitten Linda Linen terminaaliin, josta lautta lähti klo 8. Olimme tässä vaiheessa täynnä maratonepäluottamusta, olihan takana ensimmäinen työviikko ja kaksi sulan maan maastolenkkiä, josta kilometrejä oli tullut jo melkein 10. Lisäksi viikolla oli tullut speksattua pyörää taas ihan huolella… Vaihdoin alkuviikosta 10-voimansiirron ja tarkoitus oli ajaa 1x10:llä 38t eturattaalla. Noh, 10-vipu meni ekalla lenkillä rikki, ja seuraavalla lenkillä onnistuin hajottamaan sitten vielä ketjunohjurin, vahvasti meni siis! Tietenkään minulla ei ollut toimivaa isoa eturatasta 94mm pulttijaolle, eikä niitä löydä mistään nopeasti, niin katastrofin ainekset alkoivat olemaan kasassa. Näin siis jouduin laittamaan vanhan 9-pakan taakse ja toteamaan että kevein välitys on sitten 38-32… Onneksi osoittautui, ettei niitä mäkiä sitten ollutkaan. Jouduin sitten vielä nöyrtymään ja laittamaan etuvaihtajan kiinni ketjunohjuriksi. Myös eturattaassa oli pieni ”viritys” kun kammet on tuolla 94mm jaolla ja eturatas oli 110mm jaolla. Olin puuhastellut kätevän spider-adapterin hiilikuidusta jolla saa nuo sopimaan yhteen. Ironista kylläkin että minulla oli etuvaihtaja ja melkein pikkurattaan painoinen adapteri kiinni pyörässä, mutta vain yksi ratas… Kelle vaan vois tapahtua näin!

…Takaisin Linda Linen terminaaliin aamulla klo 7.47

Jaakko: ” Älä vaan sano että toi on sisäkumi, joka sun takarenkaasta pilkistää?”

Valtteri:””#¤%&!!!”

Sieltähän se iloisen vihreä Michelinin lateksi kurkki suoraan Furious Fredin takarenkaan kulutuspinnasta. Varotoimenpiteenä painetta pois renkaasta sen verran että lateksi painui piiloon ja pikaista viestiä järjestäjille, josko sieltä löytyisi vararengasta. Nou hätä, tuli vastaus. 

Laiva saapui Tallinnaan 9.40, josta meidät tultiin hakemaan. Kisapaikalle oli matkaa n.25km, ja olimme siellä n. 10.10, kun kisa alkoi klo11. Hyvissä ajoin siis viime hetken speksauksille… Todettakoon että Virolaiset olivat todella mukavaa ja ystävällistä porukkaa, mutta harmittavasti kellään ei ollut ylimääräistä kumia mukanaan… Ei sen puoleen, yleensä nämä hommat tarkistetaan jo kotona. Yksi takakiekko löytyi, mutta siinä oli center lock levy 160mm, ja meikällä tietysti 140mm taka-adapteri… Eli matkaan lähdettiin siis niillä mitä oli.

Itse kisa alkoi n.5km tiepätkällä, jossa aluksi verryteltiin ja sitten alettiin tykittämään, pian kärkeen muodostui  7 veljeksen letka, jossa olimme myös Jaakon kanssa. Ensimmäinen 1,5h olikin hauskaa vauhdikasta ajoa hyvillä mutkittelevilla poluilla. Tuntui kuin olisi ollut lenkillä kuuden Kangaskokon kanssa… Reitillä oli pari kahlauskohtaa ja hieman vuorikiipeilyä, ja yhden tällaisen kohdan jälkeen porukka hieman hajaantui ja kärkeen pääsi 3 miestä, Alges Maasikmets, Ivo Suur ja Pinkkikypärä. Jäimme Jaakon kanssa takaa-ajo porukkaan jossa oli myös suomen kisoistakin tuttu Riivo Schumann. Ero kasvoi ehkä puoleen minuuttiin. Meidän porukkaa ajoi yhden mutkan hieman pitkäksi ja sen seurauksena pääsin letkan kärkeen ennen yhtä polkupätkää. Sovitin lusikan pohjaan ja aloin pyssyttää täysiä. Takaporukka jäi ja n. 5-6km jälkeen sain kärjen kiinni. Hetken päästä siitä minulle tarjottiin kärkipaikka polulle, jota riittikin varmaan 15km. Ajoin omaa vauhtia ja kun tultiin seuraavalle tiepätkälle, niin Pinkkikypärä olikin tippunut jo minuutin päähän. Jatkoimme siis Maasikmetsin ja Suurin kanssa matkaa. Reitillä oli paljon mutaisia ja kuraisia paikkoja ja pyörä tulikin uitettua kaikennäköisissä sooseissa napoja ja keskiötä myöten. Minulla alkoi takajarru oikuttelemaan n. 20km ennen maalia. Kahva ei enää palautunut jarrutuksen jälkeen, vaan minun  piti jarruttaa pihtiotteella, siten että keskisormella aina sai palautettua kahvan. Maasikmets laittoi lisää löylyä piakkoin tämän jarruongelman ilmenemisen jälkeen ja katosikin sitten horisonttiin. Vähällä oli ettei  Ivo Suurkaan karannut, mutta sain hänet vielä napattua kiinni. Maasikmets ajoi voittoon ja me jäimme Suurin kanssa ratkomaan seuraavan sijan kohtalon. Kaveri yritti pyssyttää poluilla karkuun, mutta pysyin melko hyvin kannassa, tiepätkät vedettiin vuorovedolla, tosin sen jälkeen kun voitto oli jo ratkennut, niin ei mitään hirmuiskua enää ollut. Viimesen 5km tiepätkän alussa oli järjetön vastatuuli, jossa vauhti oli n. 20km/h, vikalle kilsalle tuuli kääntyi sitten myötäiseksi ja sitten alettiinkin kelaamaan tosissaan. Ensin iski virolainen mutta 11piikkinen hyppyytti ketjua, sitten iskin minä, mutta sama homma. Homma ratkesi sitten melko brutaalisti, kun 11piikkiinen alkoi pitämään ketjua, niin kiihdytin myötätuuleen 38-11 välityksellä 53,4km/h ja tiputin virolaisen suoraan vetoon. Viimeinen 400m hevosenkenkä pehmeällä niityllä olikin sitten yhtä tusk…juhlaa.  Eroa Maasikmetsiin kertyi 2.45min, mikä ei ole paha, voittihan hän esim. viime vuonna Tahkon 60km 4min marginaalilla. Ivo Suuriltakin löytyy mm. viime vuonna etappivoitto Saaremaa Velotuurilta ja 3. sija Baltic chain tourilta, joten hyvä päänahka tuli otettua. Maasikmets hoidellaan sitten Tahkolla… ;)

Tiimiltä meni kokonaisuus putkeen kun Jaakko hoiti vielä hommat kotiin pokkaamalla 5.sijan ja jättämällä Riivon 7,5min päähän. Kisan jälkeen sai soppaa, mehua ja pullaa. Kisapaikalla ei varsinaisesti ollut suihkua, mutta mepä pääsimme jonnekin privaattisuihkuun, jonne muilla ei edes ollut asiaa! Aika huikeeta palvelua! Tuskimpa oltaisiin päästy edes laivaan niin kuraisina mitä kisan jälkeen oltiin… Kisan jälkeen saimme vielä kyydin takaisin satamaan, mikä ”kuului osallistumismaksuun”. Laiva lähti Tallinnasta klo 19, ja itse olin Tampereella n. klo 23. Jaakko jatkoi tästä vielä Jyväskylään, joten sellainen normipäivä siis…

Tästä jäi nyt jotain tärkeitä tietoja kertomatta mm. tankkauskarkit 4pss, ysärihitit menomatkalla ja sama setti uusintana paluumatkalla, ja tietty rengasspekulaatiot. Voittajalla oli 2.0” Furious Fredit, minulla oli edessä 2,2” RaceKing SS ja takana 2,25” Fredi, Jaakolla oli Geaxin Barro Racet jne… eli toisin sanoen nopein mahdollinen setti oli useimmilla. Ja tämä oli kuulemma teknisimmästä päästä näistä Viron maratoneista.

Jouduin ajamaan suunniteltua 2.0baria pienemmällä paineella takarenkaassa sen takia ettei sisuri pullistuisi ulkorenkaasta, tästä johtuen minulla löi takarengas vanteelle pari kertaa alkumatkasta. Kisan jälkeen tuli todettua että olihan siellä renkaassa peräti 0,7bar painetta. Heh! :D

Lopuksi vielä kuvia

 

 Kuvia

Tulokset 

Fuji Peloton Team Finland!

Tonin kirjoittaman Fuji Altamira 2.0:n arvostelun jälkeen monelle varmaan nousi mieleen kysymys, että mistäs ihmeen tiimistä tässä mahtaa olla kyse. Noh, availlaan asiaa hieman näin tiimin jäsenen silmin.

Kyseessä on sii lyhyesti ja ytimekkäästi nuorista pyöräilijöistä koostuva pyöräilyjoukkue, jota on tukemassa Tampereella sijaitseva Peloton-pyöräilykauppa ja pyörämerkki Fuji. Tiimin toiminta painottuu astetta enemmän maastopuolen kisoihin, mutta maantiellä ajetaan täysiä tietenki kans.

Tiimiin kuuluu siis Picarosta Valtteri Repo, Toni Tähti ja Jaakko Sorvisto. Seurana tulemme siis edelleen edustamaan CC Picaroa, mutta samalla myös edustamme tiimiämme. Pelotonin tuki on ollut arvokasta ja se varmasti antaa meille entistä paremmat mahdollisuudet menestyä tulevan kesän karkeloissa. Ainakin pyörät alkaa olla nyt jokaisella viimeistä huutoa sähkövaihteineen, joten toivottavasti kausi jatkuu samaan tahtiin kuin Valtterin eka kisa Hirvensalossa!

Maantiekauden avaus Turuus

Tulipa aloiteltua tämän kauden maantiekarkelot perinteisissä Simon muistoajoissa ja TS-korttelissa. Viime vuonna olin elämäni ensimmäisissä maantiekisoissa juuri Simon muistoajoissa, ja sieltä on jäänyt hyvät muistot, olinhan kilpasarjan 3. Tänä vuonna lähdin erittäin epävarmana omasta kunnostani viivalle, koska viime aikoina on tullut väännettyä lenkkiä lähinnä yksin.

Lähdin lauantaina Simon ajoihin hyvällä meinigillä ja olinkin alkukierroksilla aktiivisesti mukana tykittelyissä, tavoitteena tuottaa kipua itselleni ja ennen kaikkea muille. No. Hatka lähti ja en ollut mukana. Mukana hatkassa oli ainakin TWD:n Rossi ja ilmeisesti V8:n Leppänen ja joku muu. Tässä vaiheessa pääjoukossa oli sitä perus puolilämpöstä yrittämistä TWD:n torpatessa iskut ja himmaillessa vauhtia. Hatkakin ilmeisesti hajosi ja kärkeen jäi yksin Rossi. Tässä vaiheessa iskin yksin irti ja yllättäen kukaan ei tullut mukaan. Jauhoin sitten yksin puoli kierrosta ja sain Rossin mäen päällä kiinni. Tässä vaiheessa ajettu oli 25km 72km:n kisasta. Seuraava puoli tuntia vedettiin Rossin kanssa vuorovedolla ja ero pääjoukkoon kasvoi reiluun minuuttiin. Sitten saimme seuraa TWD:n pyöräsuunnistusjumala Pökälästä, TuUl:n Simolasta ja Alpha Balticin Martins Savickiksesta. Veto jatkui tasaisena, eikä kukaan juuri lusmunnut ja ero pääjoukkoon kasvoi pariin minuuttiin kun kisaa oli jäljellä enää pari 4km:n kierrosta. Vikalla kierroksella ensin iski Rossi ja viimeiseen mäkeen iski Savickis ovelasti sisäkurvista pyörätien kautta. Simolan kanssa myöhästyimme tästä ratkaisevasti ja ero kasvoi kärkikaksikkoon 10-15 metriin. Pökälä kuittasi lopussa Balttian pojan ja minä onnistuin kampeamaan itseni Simolan ohi kolmanneksi.

Mukana olivat Picarosta myös Mikko Kejo ja Tero Pusa, Mikolla meni rengas kisan puolivälissä ja kiekon vaihtamiseen mennyt aika pudotti miehen pääjoukosta, johon ei enää ollut paluuta. Terollakin meni lopussa rengas, mutta hän pääsi linkuttamaan maaliin asti pääjoukon hännillä.

Sunnuntain TS-korttelit olivatkin sitten uusi kokemus meikäläiselle. Alussa tuli tykiteltyä taas ja yritettyä moneen otteeseen irti, mutta iskut olivat pehmeitä eivätkä johtaneet muuhun kuin omien jalkojen tyhjentymiseen. Jossain vaiheessa irti pääsi (ilmeisesti pääjoukon kärkipäässä sattuneen kolariin takia?) 8 miehen hatka jossa olivat Pökälä, Savickis, Chebicin Eskelinen, V8:n Hiltunen ja Järvinen sekä Velocitorin Nurmi ja CK Masterin Mansner. Hatkassa veto toimi ilmeisen hyvin eikä sitä enää tavoitettu. Minulta meni kumi 36kierroksen jälkeen ja siirryin katsomon puolelle. Hatka pääsi kilometrin radalla jo niin lähelle pääjoukkoa että koko pääjoukko otettiin sivuun kierroksella 45. Hatka meni puoliksi loppupään välikirien seurauksesta ja lopulta Pökälä hoiti homman suvereenisti kotiin vahvalla kierroksen kirillä. Savickis oli 2. ja Eskelinen 3. Tero oli 18. ja Mikko 31. molemmat tulivat pääjoukossa maaliin.

Allekirjoittaneella tuloksissa lukee dns, koska unohdin tehdä lähtökuittauksen… Heh, mitä tupilointia. Olin niin keskittynyt ennen starttia pääsemään eturiviin että tällainen pikku muodollisuus unohtui…

Tälläinen oli kauden avaus. Lauantain kisa meni loistavasti ja on osoitus siitä että talven aikana on tehty virheiden lisäksi myös ilmeisesti jotain oikeinkin. Ensi viikonloppuna Hyvinkää. Pysykää kanavalla. Hyvää yötä!

-Valtteri